• Uusin kaltio
• Lehtiarkisto
• Toimitus
• Tilaa kaltio
• Yhteistyössä
• Kaltio Ry

TYÖTÄ JOKA NÄYTTÄÄ HUVILTA

Tuula Hopeavuori, kuvat Mika Kamula

Tanssiteos tarjoilee liikkeen, musiikin, valon ja ilmaisun kokonaisuuden, monta taidemuotoa yhdessä paketissa. Katsoja nauttii viimeistellystä lopputuloksesta ja esiintymisen riemusta. Valmisteluvaiheessa tanssija kuitenkin kokee epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Osaako hän, riittävätkö voimat luovaan työhön, riittääkö aika?

 

Täpötäysi katsomo odottaa Oulun seudun ammattikorkeakoulun kevään Tanssia!-näytöksen alkamista. Yritän arvailla, mitä herkkupaloja tanssinopettajaopiskelijat ovat tällä lukukaudella keränneet näytökseensä, onko kaikki hiottu täydellisyyteen ja sen ylikin, mikä on vaikuttavin numero tällä kertaa.

 

Hieman myös jännittää, meneekö kaikki hyvin vai harhaileeko jonkin esityksen tanssija näyttämön laidalla karannutta sateenvarjoaan metsästämässä niin, että katsojanakin huomaan sen poikkeamaksi suunnitelmasta. Sitten – esitysten sarja pyörähtää käyntiin.

 

Imeydyn mukaan musiikin, eläytymisen, värien, taidokkuuden ja erilaisten maailmojen sisään. Huomaan seuraavani, miten dueton tanssijat käyttävät koko näyttämön tilaa ja miten kuvioiden symmetria särkyy ja taas jatkuu. Kansantanssijoiden esityksessä en saakaan nähdä tuttua perinteistä kuviota vaan uudenlaisen muunnelman.

 

Alan seurata, miten valoilla nostetaan tanssijoita esiin ryhmästä, jäsennetään tilaa tai vaihdetaan tunnelmaa. Oululaiselle näyttämölle saadaan luotua New Yorkin alamaailma valoilla, niukalla lavastuksella ja tietenkin tanssijoiden vaatteilla, eläytymisellä ja Broadway-musikaaleista tunnistettavilla koreografian elementeillä.

 

En istu liikkumatta kovinkaan monta sekuntia kerrallaan, vaan elän mukana siinä, mitä näen ja koen. Unohdan jännittää esiintyjien puolesta, sillä esitysten kertomat tarinat vievät mukanaan, ja analyyttinen arkiminä häipyy hetkeksi taka-alalle.

 

Näytöksessä esiintyneitä tanssijoita opettava lehtori Heli Kuula säteilee väliajalla. Opettajan ja opiskelijoiden intensiivinen työskentely huipentuu näytökseen. – Tuntuu aivan ihanalta nähdä heidän esiintymistään. Kyllä on hienoa! Oli pakko kannustaa välillä ihan ääneen.

 

Tanssijoilla on takanaan valtava työ ja puristus. Kuula vertaa tanssiesityksen ja kokonaisen näytöksen tekemistä synnyttämiseen.

 

– Harjoitteluvaiheessa koetaan ensin luomisen tuskaa ja kaaosta. Lopulta esitys saadaan kuitenkin puristettua valmiiksi, toisilla helpommin ja toisilla hankalamman kautta. Näytöspäivänä kuitenkin nautitaan ihan täysillä valmiista lopputuloksesta.

 

Kaksi äitiä on seuraamassa näytöstä. Kummankin tytär on mukana esityksissä.

– Kun on jo melkein parikymmentä vuotta katsonut oman lapsensa tanssimista, huomaa tietenkin esityksistä virheet ja poikkeamiset yhtäaikaisuudesta. Ilmeistä ja eleistä osaa lukea, miten esitys sujuu. Oman lapsensa tuntee liiankin hyvin, he toteavat.

 

Silti kumpikin vakuuttaa, että myös itse esityksistä pystyy todella nauttimaan.

 

Juuri valmistuva tanssinopettaja (AMK) Hanna Ojanaho tervehtii tuttuja tanssijoita ja onnittelee esityksestä. Hänessä näytös herätti haikeitakin tunnelmia.

 

– Tuli kyllä ihan ikävä mukaan, sillä näytösten teko oli hauskaa. Esityksistä näki, että koulutus on monipuolistunut jo minunkin ajoistani. Nyt sekoitetaan enemmän eri tanssilajeja, ja vaihtelu tekee katsomisesta mielenkiintoista.

 

Ojanahon mukaan esitysten tunnelma syntyy pitkälti koreografiasta, itse tanssijoista ja yleisöstä. Yleisöt ovat erilaisia, ja lisäksi esittäjien etäisyys yleisöstä vaikuttaa tunnelmaan. Kevään näytöksessä Kulttuuritalo Valveen isossa salissa tunnelma on intensiivinen, sillä tanssijat lähes koskettavat eturivissä istuvia. Pienessä yleisössä katsojakin kokee tilanteen vahvasti, ja reaktiot välittyvät esiintyjille.

 

– Itse tanssijat ovat tietenkin tärkeä tunnelman luoja. Jos heillä on hauskaa, se välittyy ilman muuta katsojille.

 

Ihminen on tanssinut aina

Tanssi on ihmisen vanhimpia yhteisöllisiä toimintoja. Alun perin liikehdintä vakiintunein kuvioin rytmin mukaan liittyi yhteisön rituaaleihin ja toistuviin elämän tai luonnon ilmiöihin. Eri puolilla maailmaa on kehittynyt valtava kirjo seuratansseja, kansantansseja, alakulttuurien tanssimuotoja, taidetansseja, tanssiterapiaa, modernia nykytanssia ja läpi vuosisatojen samanlaisena säilytettyjä rituaalitansseja. Edelleen tanssi yhdistää ihmisiä ja ylittää kulttuurirajoja.

 

Suomessa esittävän tanssin instituutiot kehittyivät vähitellen 1800-luvulla teatterin ja venäläisen baletin vaikutuksesta. Suomen Kansallisbaletti perustettiin 1921. Muualla kuin pääkaupunkiseudulla alettiin valmistaa julkisia tanssiesityksiä raittiusseurojen ja nuorisoseurojen tilaisuuksiin 1900-luvun alussa. Myös naisvoimistelu on vienyt tanssin asiaa eteenpäin.

 

Tanssi on kokenut Suomessa suuren nousun 1990-luvulla, kun tanssin koulutusjärjestelmä ja muu esittävän taiteen osaaminen ovat kohdanneet innokkaat harrastajat ja yleisön. Viime vuosikymmenellä tanssi on siirtynyt jo virtuaalimaailmaankin: tanssipeleissä pääsee ainakin testaamaan reaktionopeuttaan, joskaan ei ehkä liikehdintänsä hienostuneisuutta.

 

Tulkintaa, ei tekniikkaa

Taidetanssi voidaan määritellä esittäväksi tanssiksi. Tanssiesityksen lumo perustuu sen ainutkertaisuuteen: teos on olemassa esityshetkellä yleisön läsnäolon avulla eikä se toistu enää samanlaisena.

 

Esitykseen tuovat oman panoksensa koreografi, tanssija, säveltäjä, äänisuunnittelija, pukusuunnittelija, lavastaja, valosuunnittelija, käsikirjoittaja ja tuottaja. Suomalainen Tanssin tiedotuskeskus tarjoaa verkkosivuillaan lyhyen oppimäärän aiheesta Voiko hiipiminen olla tanssia? – opas tanssitaiteen katsomiseen.

 

Tanssin sekatyöläiseksi itseään kutsuva, Oulun seudun ammattikorkeakoulun tanssinopettaja Outi Martikainen katsoo eri tanssiesityksistä eri asioita.

 

– 3–4-vuotiaiden esityksestä katson oikeastaan vain esittämisen hauskuutta. Jorma Uotisen tanssia taas katson hänen pitkää uraansa kunnioittaen ja toivon itse olevani yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa siinä vaiheessa. Tero Saarisen esitykset ovat vaikuttavia, sillä ne ovat viimeisen päälle mietittyjä kokonaisuuksia. Sitä arvostan tanssin katsojana.

 

– Itse tanssiin kiinnitän esityksissä nykyisin aika vähän huomiota. Katson usein tanssijan kasvoja, Martikainen toteaa.

 

Eniten hän kuitenkin havainnoi visuaalista vaikutelmaa. Tanssiteos on valon, äänen, tilan ja liikkeen sekä niiden rytmin muodostama kokonaisuus. Hyvin minimalistinenkin kokonaisuus voi viehättää suuresti.

 

– Tanssija voi itse kokea saman teoksen eri esitykset hyvin erilaisina, vaikka ne ammattilaisestakin näyttävät lähes samanlaisilta. Tanssijan päässä tapahtuu esityksen aikana hirveästi. Hän kokee epävarmuutta ja todellakin elää hetkessä. Pieni virhe on pyyhittävä mielestä heti, tai se häiritsee loppuesityksen ajan. Moni tanssija kokee, että pitkä numero ei jännitä yhtä paljon kuin ihan lyhyt, koska siinä on aikaa tasaantua välillä.

 

– Tärkeää tanssimisessa ei ole tekniikka, vaan se miten tanssii, Martikainen huomauttaa, – tanssija hyödyntää tekniikkaa tehdäkseen hyvän tulkinnan, eikä tekniikka saa orjuuttaa tanssijaa. Hyvään esitykseen tarvitaan huolellista suunnittelua. Itseäni ärsyttää, jos näen esityksen olevan takakädellä tehty, siis huolimattomasti ja yleisöä aliarvioiden.

 

Vaikein ja paljain esitystilanne on Martikaisen mukaan soolotanssi. Se on teknisesti ja tilallisesti hankalin hallita, kun taas ryhmässä saa esityksen aikana tukea muista.

 

– Monenlaiset esitykset kiinnostavat, koskettavat ja miellyttävät. Tyylilaji tai esittämisen laatu eivät sinänsä vaikuta, mutta rehellisesti sanottuna inhokkini on itämainen vatsatanssi, joka on pitkästyttävää. Minua ei miellytä myöskään sisäänpäin kääntynyt angsti eikä omassa itsessä kieriskely.

 

Suomalaisessa tanssissa on Martikaisen mukaan vallalla koreuden pelko. Tanssija on uskottava vasta, jos hän kiemurtelee tuskaisena villasukissa, verkkareissa ja löysissä paidoissa.

 

– Meillä ei osata tanssin tuotteistamista samalla tavalla kuin tanssin huippumaassa USA:ssa, mutta siellä tanssi onkin erinäköistä, kimaltelevaa ja vähäpukeista. Suomalaisten kannattaisikin luottaa omaan valttiinsa eli rouheaan, särmikkääseen ja yksinkertaiseen tyyliin.

 

Tanssijan rikkoutuviksi osiksi kouluttaja nimeää alaselän, polvet ja yleensäkin alaraajat.
– Voihan se olla myös pää! hän nauraa, – tanssija kokee jatkuvaa tekemisen ja luomisen tuskaa. Keskeneräisyyden, riittämättömyyden ja puutteellisuuden maailmassa eläminen on tuttua, eikä aika koskaan riitä.

 

Kuvat on otettu Oulun seudun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden Tanssia!-näytöksistä lukuvuonna 2009–2010.

 

 

POHJOIS-SUOMEN TANSSITAPAHTUMIA 2010

PERFORMING ARTS SM2010 11.–13.6., OULU

Kilpailulajeina ovat showtanssi, jazztanssi, nykytanssi ja latino show, mukana soolo-, duo-, pienryhmä- ja muodostelmaluokkia eri lajeissa ja ikäryhmissä sekä productions-sarja.

 

KUOPIO TANSSII JA SOI 17.–23.6.

Tarjolla tanssia klassisesta baletista nykytanssiin ja tangoon. Tänä vuonna esiintyjiä on Kiinasta, Argentiinasta, Norjasta ja monesta muusta maasta.

 

JUTAJAISET FOLKLOREFESTIVAALI 30.6.–4.7., ROVANIEMI

Pohjoista kulttuuriosaamista nuorisoseuravoimin. Kalevalan 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Jutajaiset nostaa estradeille nykypäivän runonlaulua, soittoa ja tanssia.

 

OULUN KATUTANSSIT 10.7.

Suurin Pohjois-Suomessa järjestettävä katutanssitapahtuma. Lajeina ovat muun muassa breakdance, newstyle-hip-hop, popping ja locking.

 

KAUSTISEN KANSANMUSIIKKIFESTIVAALIT 12.–18.7.

Kansanmusiikin rinnalla tanssia ympäri maailman. Esiintymässä ovat muun muassa Rimpparemmi ja reeltanssin ryhmiä, tarjolla lisäksi muinaisia tansseja ja flamencoa.

 

TÄYDENKUUN TANSSIT 27.–31.7., PYHÄJÄRVI

Nykytanssin tapahtuma. Tämän vuoden ohjelmistossa on poikkeuksellisen laaja otos kokeneiden mestareiden teoksia.

 

ROLLOROUND-TANSSITAPAHTUMA 6.–12.9., ROVANIEMI

Tanssialan yhteisöjen ja oppilaitosten yhteinen tanssitapahtuma.

 

TANSSIA TYRKYLLÄ -FESTIVAALI 16.–19.9., OULU

Nykytanssifestivaali. Tapahtuma osoittaa, että korkealaatuista tanssia voi tuottaa muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla.

 

INTERNET-SIVUSTOJA

– JoJo – Oulun Tanssin Keskus

– Tanssin tiedotuskeskus –> Johdatus tanssiin.