Lehtiarkisto > Kaltio 1/2012 > Ruotsin viimeiset sodat
Bookmark and Share

RUOTSIN VIIMEISET SODAT

Per Tingbrand: Forna konflikter inom Nodkalotten. Skrifter utgivna av Johan Nordlander -sällskapet 29. Uumaja 2009.


Osmo Pekonen


Usein sanotaan, ettei Ruotsi ole ollut sodassa sitten vuoden 1809. Tarkkaan ottaen tämä ei pidä paikkaansa. Ruotsi osallistui mannermaalla käytyyn kamppailuun Napoleonia vastaan vielä vuosina 1812–1814. Myös Norjan valloitusretkellä 1814 käytiin useita satoja kuolonuhreja vaatineita taisteluja. Vasta vuonna 2014 siis tulee täyteen 200 vuotta siitä, kun Ruotsin aseet vaikenivat.

 

Joka tapauksessa Ruotsin viimeisistä sodista on kauan. Sotahistoria tuntuu nykyruotsalaisista kovin etäiseltä, ja sitä tunnetaan huonosti. Yleisesti kuvitellaan, että Ruotsin kaikki menneet sodat Venäjää vastaan on käyty jossain kaukana idässä, maan nykyisten rajojen ulkopuolella.

 

Piitimessä pitkään vaikuttanut paikallishistorioitsija, Uumajan yliopiston kunniatohtori Per Tingbrand on kirjoittanut hyödyllisen kirjan, jossa hän käy läpi erityisesti niitä sotia, joissa Venäjän armeija pääsi tunkeutumaan nykyiseen Pohjois-Ruotsiin asti. Kärkijoukkoina riehuivat pahamaineiset kasakat.

 

Ruotsin ja Suomen historiallinen raja (ns. ”piispojen lohiraja”) on Kaakamajoessa. Tornionlaakso, joka on osa ”vanhaa Ruotsia”, on ollut usein venäläisten hävityksen kohteena. Tornio ja Haaparanta poltettiin helmikuussa 1716 isossavihassa, jossa siviiliväestö sai kokea kovia. Esimerkiksi Hailuodon asutus tuhottiin lähes kokonaan. Lapsia tai vanhuksiakaan ei armahdettu. Matarengin 76-vuotias kirkkoherra Johannes Tornberg pahoinpideltiin kuoliaaksi omalla kävelykepillään, jota vielä näytetään pyhäinjäännöksenä Övertorneån kirkossa. Luulaja ja Piitime ryöstettiin vuoden 1716 lopulla, Kalix vuoden 1717 alussa.

 

Uumajaa venäläiset kävivät hävittämässä peräti viisi kertaa: syksyllä 1714, jäitä pitkin kahdesti tammikuussa 1719, keväällä 1720 ja vielä kesällä 1721. Uumajan kirkko poltettiin ja jopa hautuumaan ruumisarkut kaivettiin esiin ryöstösaaliin toivossa. Tällainen sota oli julmaa, mutta kirjoittaja muistuttaa, etteivät aivan puhtaita pulmusia olleet myöskään Kaarle XII:n soturit samaan aikaan Venäjän ja Puolan mailla liikkuessaan.

 

Hattujen sodan aikana 1741–1743 pelättiin venäläisten tekevän maihinnousun Länsipohjaan, mutta operaatio ei toteutunut. Legendaarinen sissipäällikkö Tapani Löfving puhdisti sillä kertaa Hailuodon vihollisista.

 

Suomen sodassa marssitti ruhtinas Barclay de Tolly maaliskuussa 1809 uhkarohkeasti 3 700 miestä ja kuusi kanuunaa yli Merenkurkun ja valloitti Uumajan taistelutta. Venäläiset etenivät 50 kilometriä Uumajan eteläpuolelle Öreen asti, jossa alkoivat taistelut. Joachim Zachris Duncker haavoittui kuolettavasti Hörneforsin taistelussa 5. heinäkuuta 1809, minkä tapauksen Runeberg ikuisti Vänrikki Stoolin tarinoihin.

 

Kirjallisuudessa on usein väitetty, että ruotsalaiset ja venäläiset joukot tulittivat toisiaan viimeisen kerran Sävarissa 19. elokuuta ja Ratanissa 20. elokuuta 1809. Tingbrand kuitenkin muistuttaa, että Piitimessä tapeltiin vielä 25. elokuuta. Sitten tuli aselepo. Döbeln piti kuuluisan jäähyväispuheensa Suomen armeijan rippeille Uumajan torilla 8. lokakuuta 1809. Viimeiset kasakat poistuivat Tornionjoen yli itään marraskuussa.

 

Per Tingbrandin aloitteesta on Piitimeen pystytetty ruotsalais-venäläisen rauhan muistomerkki, joka julistaa sanomaa: ”Ei koskaan enää”. Nykyinen Ruotsi on suurelta osin riisunut armeijansa aseista, joten eipä sotimiseen enää olisi edellytyksiäkään.

 

AJANKOHTAISTA    Arkisto >

Kaltion toimittaja Minna Kemppainen viettää kesäänsä Hyrynsalmen Mustarindassa, päätoimittaja Paavo J. Heinonen viikonloput eri festivaaleilla ja viikot Oulussa töiden parissa. Toimitus kertoo kuulumisiaan epäsäännöllisen säännöllisesti kesäpäiväkirjassa.
Kaltion tilaushinnat nousevat parilla eurolla vuonna 2014. Uuden tilauksen tai vanhan uusimisen voi tehdä vanhoilla hinnoilla 2013 jouluun mennessä.

Jäsenten etuna Kaltiot kotiin kannettuna edullista 35 euron vuosimaksua vastaan.

Kaltion pitkäaikainen toimittaja, MA Paavo J. Heinonen aloittaa lehden päätoimittajana elokuussa 2010.
Kiitos ja kumarrus uudistuksessa mukana olleille! Uutuutena Verkko-Kaltio alkaa julkaista verkkoartikkeleita sekä laajempia versioita painetussa lehdessä ilmestyneistä jutuista.