• Uusin kaltio
• Lehtiarkisto
• Toimitus
• Tilaa kaltio
• Yhteistyössä
• Kaltio Ry

ETNO-NAIVISMIN ARKTISET MESTARIT

Pasi Pikkupeura

Lentävät tarinat – Flying Stories. Andreas Alariesto, Johan Markussen ja Tyko Vylko Rovaniemen taidemuseossa 4.11.2011–29.1.2012.

Flying Stories. Näyttelyjulkaisu. 2011.

Ehkä olen ajatustenlukija? Kirjoitin, kun olin Arkangelissa kesällä 2008 ostanut Tyko Vylkon taidetta esittelevän kirjan: “Hänen maalauksensa ovat lähinnä naivistishenkisiä nenetsielämän kuvauksia ja tuovat mieleen Nils Nilson Skumin ja Andreas Alarieston. Pohjois-Suomen taidemuseoiden pitäisi järjestää tällaisten itseoppineiden kansantaiteilijoiden kiertävä näyttely, mukaan voisi ottaa uudempiakin tekijöitä: Sven Lokka, Börje Lantto jne.” (“Eliaksen ja Matiaksen Arkangelin reissu”, Kaltio 1/2009.) No nyt näyttely on järjestetty, mukana nenetsi Vylka, inuiitti Markussen ja sompiolainen Alariesto. Ja se on todella hieno.

Ymmärrän hyvin, ettei joitakin taiteen ystäviä tämä näyttely kiinnosta ollenkaan. Joku voi jopa ihmetellä, mitä näillä amatööri-kansatieteellisillä kuvilla on modernissa taidemuseossa tekemistä. Itse uskon, että kiertonäyttely tuo museoihin aivan uudenlaista yleisöä. “Lapin hulluus” tunnetaan, mutta on sitä laajempi ilmiö “Arktinen hulluus”. Se on tietenkin eksotismin alalaji, josta voi olla montaa mieltä.

Näyttelyssä yhdistyvät etnisyys ja naivismi. Inuiitin ja nenetsin kohdalla etnisyys on ehkä selkeämpi, mutta mikä oli Alarieston etninen tausta? Käsittääkseni metsäsaamelaisuudensekainen lappilainen erätalonpoikaisuus. Naivismi taidemuotona pakenee määritelmiä; olen useinkin huomannut, kuinka neuvottomia ammattitaiteilijat sen edessä ovat. Suomessa se on saanut nostetta viime vuosina Erkki Pirtolan ja kumppaneiden ITE-taide-innostuksen myötä. Netistä löytyy mielenkiintoinen alan julkaisu Raw Vision. Tärkeä havainto on, että naivismia on nykyään kaikissa tyylisuuntauksissa. Toki suuri osa naivismia on melko pikkutarkkaa kömpelöä “realismia”, mutta on myös esimerkiksi naivistista abstraktia taidetta samoin kuin naivistista käsitetaidetta. Tietenkin on myös hyvää ja huonoa naivismia. Nykyään monet menevät kansanopistoon harrastamaan maalausta, tulokset päätyvät usein kirpputoreille. Hyvin harvoin niistä löytyy mitään mielenkiintoista.

Naivismista henkii tietty arvokkuus. Näin esi-isämme elivät, tämä on tärkeä tallettaa jälkipolville. Ja on merkittävää, että perinteen kerääjät tulevat kansan parista, yleensähän etnologit tekevät eliitistä käsin sinne vain vierailuja. Mutta on väärin käsittää nämä taiteilijat pelkästään “kansan ääniksi”. He ovat myös voimakkaita persoonallisuuksia. Eivätkä he vain mennyttä muistele vaan ovat kiinnostuneita myös modernista maailmasta. Alariestolla on esimerkiksi autoaiheinen maalaus “Vauhdin hurmaa Sompiossa”. Auto on keskeinen tekijä yhteiskunnassa, mutta kuinka monta autoa Suomen nykytaiteesta tunnet? Markussenilla taas on maalaus “Nykyajan pahat henget Aku Ankka ja Repe Sorsa”.

Voiko tämän päivän ihminen ymmärtää shamanistista maailmankuvaa? Epäilen sitä. Markussenin teokset antavat hämärän kuvajaisen siitä. Tuo maailma ei tainnut olla kovin miellyttävä, piruja kaikkialla. Mutta jonkinlaista kauppaa niiden kanssa sentään saattoi käydä. Maailmoja syleilevien New Age -uskovaisten ja muiden nostalgikkojen kannattaisi tutkia kuvia hartaasti.

Alariesto on rakastettu taiteilija ja se on johtanut ylikulutukseen, on esimerkiksi Alariesto-seinälautasia. Sen ei saa antaa hämärtää sitä, että ilman häntä Lapin kulttuurihistoria olisi paljon köyhempi. Hän ei missään umpiossa elänyt, tärkeä oli aika Petsamossa. Sehän oli Suomen monikulttuurisinta seutua, siellä asui suomalaisia, karjalaisia, venäläisiä, koltta- ja porosaamelaisia, jopa muutama komi ja norjalainen. Työssään Liinahamarin hotellin talonmiehenä Alariesto tapasi paljon ulkomaalaisia, paikkahan oli varsinkin englantilaisten urheilukalastajien suosiossa.

Grönlantilainen Markussen sopii hyvin esille Rovaniemelle, koska kirjaston Lappi-osastolla on erityinen Grönlanti-hylly, jossa on myös taidekirjoja. Inuiitti-taide on laaja ja identiteetin kannalta tärkeä ilmiö ja myös keräilykohde. Markussen oli Vylkon ja Alarieston tapaan tarinankertoja, ja hän Alarieston lailla teki pienoisveistoksia. Tämän tyyppiset taiteilijat ovat usein hyvin monipuolisia. Toivottavasti joku levyttäisi rempseän yhtyeen kanssa Alarieston unohdettuja lauluja.

Vylko tunnetaan nimenomaan Novaja Zemljan kuvaajana. Näyttelyluettelossa olisi kannattanut kertoa, että nenetsit pakkosiirrettiin sinne 1870-luvulla. Vylko syntyi 1886 ja on siis ensimmäisiä tuon arktisen kaksoissaaren syntyperäisiä asukkaita. Pakkosiirrot tunnettiin jo keisarivallan aikoihin, massiivisia niistä tuli Stalinin kaudella. Novaja Zemljan asuttamisella oli kai tarkoitus pitää norjalaiset sieltä poissa. Näyttelyluettelon mukaan Vylko karkotettiin Novaja Zemljalta 50-luvulla. Ehkä hyvä niin, 1954 siellä aloitettiin ydinkokeet, joista radioaktiivisuutta levisi Suomeen asti.

Taulut ovat ymmärrettävistä syistä pienikokoisia. Näytelyä on elävöitetty hyvällä maulla nenetsi-leikkikaluilla, täytetyillä linnuilla, grönlantilaisilla naamioilla ynnä muilla, ne ovat Arktisen keskuksen kokoelmista.

Toivottavasti tämä on alku Rovaniemen taidemuseon profiloitumisessa Barentsin tai laajemmin Arktisen alueen keskeiseksi taidemuseoksi. Tähän astihan se on ollut lähinnä kotimaisen modernin taiteen esittelijä. Näyttelyluettelossa kiitellään sujuvaa yhteistyötä Arkangelin taidemuseon kanssa. Itsekin olen kuullut, että sinne yhteistyö on helpompaa kuin eräille lähialueille. Varmaan Arkangelista löytyisi Vylkon lisäksi muutakin näytettävää.