Kaltion uudistuneet sivut julkaistu osoitteessa Kaltio.fi

Lehtiarkisto > Kaltio 2/2014 > Jumala on perimmäinen vitsailija
Bookmark and Share

Jumala on perimmäinen vitsailija

 

Reijo Valta

 

Filosofia ja huumori ovat sellainen pari, jota ei ole usein yhdessä tavattu. Kiinnostus vitsien filosofiaan on kuitenkin kasvussa, ja esimerkiksi Slavoj Žižek teoksissaan ja luennoillaan kertoo usein vitsejä. Ylipäätään tunnutaan olevan sitä mieltä, että huumoria on tutkittu liian vähän. Vitsit kannattaisi ottaa vakavasti.

 

Jyväskylän yliopistossa aina 1990-luvun alkuun saakka paljon luettu (ja etenkin tentitty) teos oli Erik Ahlmanin Ihmisen probleemi (WSOY 1953). Filosofi Ahlman käsitteli ihmisyyden eri puolia, myös huumoria. Filosofi kertoi malliksi yhden vitsin:

 

”Eräs suutari istui ahkerasti lestinsä luona ja teki työtä. Mutta erään kerran hän tuli ostaneeksi arvan raha-arpajaisissa ja voitti päävoiton. Rupesi ryyppäämään, hukkasi kaikki rahat, jopa työhalunsakin. Sitten pääsi taas kohoamaan. Osti kerran taas arvan ja voitti! Sen kuullessaan hän puhkesi sanomaan: Voi, pitääkö tuon p–n ryyppäämisen nyt taas alkaa.”

 

Esimerkkivitsi tuntui aiheuttavan lukijoissaan enemmän hämmennystä kuin huvitusta. Osin se johtui ylipäätään vakavahenkisen tekstin keskellä olemisesta, osin siitä, että Ahlman juuri ennen vitsailua kertoi koomillisuuden syntyvän ylentämisestä ja alentamisesta. Itsensä merkittävänä ja arvokkaana esittävä oli naurettava, jos esittämiselle ei ollut pohjaa. Apinat olivat Ahlmanin mukaan huvittavia, koska ne muistuttivat toimissaan ihmisiä.

 

Hiljan ilmestynyt  Žižek Jokes (Did you hear the one about Hegel and negation?) (MIT Press 2014) käsitteli esipuheessaan myös apinoita. Žižekin vitsit kirjaksi koonnut Audun Mortensen muistutti ihmisen ja apinan perustavanlaatuisesta erosta. Žižek – kuten Ahlman – piti huumorintajua erityisesti ihmisen ominaisuutena.

 

Žižek haki esimerkin populaarikulttuurista kertoakseen oman kantansa. Hän viittasi spekulatiivisesta fiktiosta tuttuun Isaac Asimoviin ja hänen novelliinsa ”Vitsailija” (”Jokester”). Sen mukaan Jumala loi ihmisen kertomalla apinalle vitsin. Asimovin novellissa joukko kielitieteilijöitä yritti jäljittää, mikä oli tuo ihmisen synnyttänyt vitsi.

 

Juutalais-kristillisestä perinteestä tiedämme, mikä vitsi meidän kohdallamme oli. ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.”

 

 

Itsensä vapaa ilmaiseminen

Ahlman esitti ihmisen probleemin ratkaisuksi, että ihmisen idea on itsensä vapaa ilmaiseminen. Ihmisellä on vapaa tahto, eikä ”edes tuo olento itse” voi etukäteen sanoa kuinka hän tulee tahtomaan.

 

Ahlmanin teoksessaan kertoma vitsi kertoi kuitenkin toisesta. ”Pitääkö ryyppäämisen taas alkaa” tuntuisi olevan aika deterministinen käsitys. Ahlman oli ladannut vitsiinsä enemmän kuin ensilukemalta ymmärsi. Vitsi inspiroi ajattelemaan, ovatko omat valinnat todella itsensä vapaata ilmaisemista vaiko jotakin muuta.

 

Žižekin mukaan vitsien keskeinen ominaisuus on niiden tekijättömyys. Vitsillä on tekijä tai kirjoittaja vain äärimmäisen harvoin. Yleensä vitsikirjojen ei oletetakaan olevan nimiösivulla mainitun tekijän luomia. Žižekin kokoelmassa kerrotut ovat useimmiten joko ”vanhoja” tai ”suosittuja” vitsejä. Kertoja ei väitäkään niitä omikseen. ”Kuka tämän vitsin keksi” on absurdi kysymys.

 

Vitsit ovat kollektiivista tajuntaa, ne vain putkahtavat jostakin kiertämään ihmisten suissa aivan huimalla vauhdilla. Vitsit ovat kielellä leikittelyä, osoitus kielen voimasta, joka saa kuvittelemaan, että kaiken takana olisi joku ”toinen”, joka salaa ohjaa toimintaamme.

 

Monet Žižekin vitsit ovat kommunistisesta Itä-Euroopasta. Hän kumoaa suositun myytin salaisesta poliisista, jolle olisi annettu tehtäväksi pistää poliittisia vitsejä kiertoon. Näin alistettu kansa olisi saanut edes jonkun henkireiän. Kyllä kommunistimaissakin vitsit syntyivät – samoin kuin lännessä – ilman erityistä ohjausta, ilman ”toista”.

 

 

Lopuksi Žižekin kertoma vanha vitsi haavoista ja niiden parantamisesta. Päivää ennen kuin Jeesus pidätettiin ja ristiinnaulittiin, opetuslapset päättivät antaa hänen kokea maallisia iloja. Opetuslapset pyysivät Maria Magdalenaa menemään Jeesuksen telttaan. Tämä suostui tehtävään mielellään. Vain viittä minuuttia myöhemmin Maria tuli teltasta kauhuissaan kirkuen. Opetuslapset kysyivät mikä meni pieleen ja Maria kertoi: Kun riisuuduin ja levitin jalkani, Jeesus katsoi minuun ja sanoi: Mikä kamala haava! Se pitää parantaa!

AJANKOHTAISTA    Arkisto >

Kaltion tilaushinnat nousevat muutamalla eurolla vuonna 2016. Uuden tilauksen tai vanhan uusimisen voi tehdä vanhoilla hinnoilla 2015 jouluun mennessä.
Kaltion 70-vuotisjuhlaseminaari järjestetään keskiviikkona 11.11.2015 kello 9–15 Oulun kaupunginkirjaston pääkirjaston Pakkalan salissa (Kaarlenväylä 3, Oulu). Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Lue ohjelma uutisesta.

Jäsenten etuna Kaltiot kotiin kannettuna edullista 35 euron vuosimaksua vastaan.

Kaltion pitkäaikainen toimittaja, MA Paavo J. Heinonen aloittaa lehden päätoimittajana elokuussa 2010.
Kiitos ja kumarrus uudistuksessa mukana olleille! Uutuutena Verkko-Kaltio alkaa julkaista verkkoartikkeleita sekä laajempia versioita painetussa lehdessä ilmestyneistä jutuista.