Kaltion uudistuneet sivut julkaistu osoitteessa Kaltio.fi

Lehtiarkisto > Kaltio 5/2011 > Kaltion 5/2011 kansitaiteilija Helena Junttila
Bookmark and Share

Karhutyttö - Helena Junttila

Karhutyttö

 

Karhutyttö 2 - Helena Junttila

Karhutyttö 2

 

 

Kaltion kansitaiteilijaesittelyjä koottuna numerosta 4–5/2010 alkaen

 

Takaisin Kaltion etusivulle

 

Bookmark and Share

KARHUTYTTÖJÄ

 

Paavo J. Heinonen

 

Kaltion Lappi-numeron kansikuvana on Helena Junttilan ”Karhutyttö”. Jos tekisimme suurilevikkistä lehteä, joka voisi painaa numerosta kaksi erikantista versiota, toista kantta olisi koristanut maalaus ”Karhutyttö 2”.

 

Nämä kaksi työtä Kaltio vastaanotti pyydettyään Junttilalta lehdelle kantta. Sen kummempia selityksiä ei mukana tullut, ja niin lukijat kuin toimituskin saavat itse päättää, millä tavalla kansiteos tällä kertaa lehden sisältöön suhtautuu.

 

Kuvan lukemiseen voidaan lähteä vaikkapa lainaamalla kuraattori Leena Lohinivan artikkelia ”Helena Junttila – valon avaruus” Kaltiosta 5/1999: ”Lapin taiteilijamyytissä on yksipuolisesti korostettu voimakkaita, paksuja värejä käyttävää rajua ekspressionistia ja ristiriitaista neroa, joka lähtee ja palaa, ja jolla tuska, ahdistus, ristiriidat, herkkyys ja ankaruus vuorottelevat. Junttilalla tasapainon ja mielen rauhan lappilaisuus astuu esiin.”

 

Karhu on Helenan eläin”, Lohiniva jatkaa: ”unieläin, suojelija, vartija, äitikarhu, naaraskarhu ja uroskarhu.” Karhujen ohella Junttila on maalannut ja piirtänyt paljon myös naisia, tyttöjä. ”Naisen hahmo on yhtä aikaa latautunut, hehkuva, mutta samalla kiinnostavasti jonkin henkisen koskettama”, kirjailija Essi Kummu sanoi Junttilan maalauksesta ”Ajatteleva nainen” Kaltiossa 6/2009 samalla kommentoiden työtä androgyyniseksi. Ja taiteilija vastasi: ”Mie ite tykkään että esitetään sellaista kauneutta jossa kauneus ei oo kaapattu. Se on ihminen, ei nainen.”

 

Vuonna 2009 Junttilan naishahmo piirroksessa ”Pennut” piteli kahta karhunpentua rinnoillaan, ja maalauksessa ”Läpinäkyvä nainen” Kummu näki naisen tulevan varjon ahmaisemaksi. Nyt ihmisen ja eläimen erottavan keinotekoisen rajan on annettu liueta kokonaan, tytön ja karhun sijaan näemme yhden hahmon, Karhutytön.

Junttilan taide horjuttaa Kalervo Palsan, Reidar Särestöniemen ja Timo K. Mukan kaltaisten nimien varaan rakentunutta myyttistä kuvaa lappilaisesta taiteilijasta. Alta paljastuu toisenlainen mytologia, ei välttämättä yhtään vähemmän värittynyt. Mutta todellinen, yhtä todellinen.

 

Taidemaalari Helena Junttila asuu ja työskentelee Sodankylän Askassa. Hänen teoksiaan on esillä tällä hetkellä muun muassa Helsingissä Ateneumin Lapin taika -näyttelyssä (näyttelyarviointi Kaltiossa 6/2011) sekä Rovaniemellä Kulttuuritalo Korundin Natura Forte -näyttelyssä. Lisää Junttilasta Kaltioissa 6/2009 (Essi Kummu: ”Kaikki alkaa siitä, että revin Helena Junttilan kuvia ja tarinoita esittelevän teoksen”) sekä 5/2009 (Leena Lohiniva: ”Helena Junttila – valon avaruus”).