Capoeira on musiikillinen taistelutanssi ja elämäntapa – ja ennen kaikkea osa brasilialaista kulttuuria. Peliin osallistuvat muodostavat ringin (roda), jossa soitetaan, lauletaan ja pelataan capoeiraa. Itse tanssi on taistelun simulointia, lähinnä akrobatiasta, potkuista ja väistöistä koostuvaa, eikä siihen sisälly varsinainen kontakti – tarkoitus ei ole vammauttaa kanssapelaajaa. Lyönnit eivät ole capoeirassa yleisiä, vaikka niitä ja esimerkiksi päällä puskemisia sekä kampituksia saattaa rodassa nähdä. Oulussa harjoitellaan kahta capoeira-suuntausta: angolaa ja regionalia. Angola on hitaampaa ja viekkaampaa, ikään kuin shakin peluuta, regional puolestaan nopeatempoista ja akrobaattista.
Peliä pelaa aina kerrallaan kaksi henkilöä. Sillä aikaa muut joko soittavat orkesterissa (bateria) tai laulavat ringissä. Orkesteriin kuuluu yleensä kolme berimbauta, jousisoitinta, kaksi pandeiroa eli tamburiinia ja atabaq, iso rumpu. Yleensä bateriassa nähdään myös muun muassa soittimet nimeltään reco-reco ja agogo.
Capoeira syntyi Brasiliassa siirtomaa-aikoina, kun Afrikasta tuodut orjat alkoivat yhdistellä kulttuurejaan. Taistelu orjien keskuudessa oli kielletty, mutta taidot olivat erityisesti pakoa yrittäville orjille välttämätöntä. Capoeira kehittyi tanssin näköiseksi, vaikka siinä harjoiteltiin itsepuolustustaitoja. Ouluun capoeira tuli ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten, mutta varsinaisesti toiminta alkoi vuoden 1997 syksyllä.
Tällä hetkellä capoeiraa vetävät oululaiset Janne Karjalainen ja Tero Pernu. Heidän seuraansa Oulu Sem Mäo ry:een kuuluu 30-40 aktiivista harrastajaa. Kaiken kaikkiaan capoeiraa harrastaa maassamme arvioidusti kolmisensataa pelaajaa, heistä suurin osa brasilialaisen Siri de Manguen opetuksessa. Silloin tällöin Ouluunkin tulee capoeiran osaajia opettamaan paikallisia harrastajia. Mikäli Oulu Sem Mäo vastaa myöntävästi helsinkiläisakatemian esittämään tarjoukseen, tulee pohjoisesta toiminnasta todennäköisesti astetta kunnianhimoisempaa ja vakavampaa.
