Hotelli Lapinportti, Rovaniemi. Maaret, kolmannen polven Helsingin saamelainen pukeutuu: stringit, push-upit, musta nahkainen minihame, pinkki hihaton, jossa kimaltelevilla kirjaimilla "City Sámi", nahkarotsi ja koristeelliset cowboy-bootsit. Musta geometrisesti leikattu tukka geelillä pöyheäksi, reilusti meikkiä, vielä aurinkolasit.

Parkkipaikalla punainen Boss-merkkinen skootteri käyntiin ja kaasua. Pohjolankatu päähän ja siitä koukaten Kittiläntielle. Ounasjokivarren vaaran siintävät utuisina, aurinko on vasta nousemassa.

Ensimmäinen pysähdys Sinetässä: siideriä, roskaruokaa ja karkkia, Lappi-aiheisia tarroja ja viirejä skootteriin. Iltapäivällä Levillä. Yösija: sinistynyt hirsimökki ankean hiekkakentän laidalla. Alkukesä, kaikkialla on rumaa ja autiota. Shoppailua; mm. poronkarva-bikinit. Kapakassa Maaret aikoo keskittyä pohjoisuuteen liittyviin coctaileihin: Snowball, Grand Nord, Iceberg jne, mutta valitettavasti baarimikko ei ole niistä kuullutkaan. On tyytyminen Manhattaniin ja Singapore Slingiin. Sentään löytyy Pina Colada, jossa kerma on korvattu poronmaidolla.

Paikkakuntalainen juoppo Aikamiespoika tulee sopertamaan pöytään. Hintelä, pieni, ruma mies, huono ryhti - kolmesataa vuotta sisäsiittoisuutta. Souvarit-paita ja Lynx-lippis. Haluaa välttämättä tarjota tequilaa. Jukeboksissa soi Kauko Simosen humppa Äkäskero:

         Saa siellä aina tuttua 
         ja joskus myöskin outoa 
         pyörittää pitkään 
         jos ei mee pätkään 
         Ties vaikka pääsis joskus 
         rykimään…

Aikamiespoika tanssii yksikseen jonkinlaista primitiivistä twistiä. Musiikin tauottua hän jää vielä hetkeksi hetkuttamaan lantiotaan lattialle irstas ilme kasvoillaan.

Aikamiespojan pick-up on ainoa auto laajalla pysäköintialueella. Pressun alta kasettinauhuri ja lämmähtänyttä tequilaa ja sitten hoippuroiden kohti mökkikylää. Välillä aina pysähdytään juomaan pullon suusta keskiyön auringon loisteessa.

Mökissä mies laittaa soimaan Hannu Merkun Suopunkitytön:

         Sievä suopunkityttöni 
         heitä naru minun kaulaani 
         Anna olla sinun hirvaasi 
         villi suopunkityttöni 
         Sillä veit minun sieluni 
         iskit kielaksen kurkkuuni 
         Pistä naru minun kaulaani 
         sievä suopunkityttöni

Ovi vedetään kiinni. Alkaa kuulua humpan tahtiin sovitettua ruoskintaa.

Aurinko nousee. Ovi avautuu, Maaret astelee paljasjaloin terassille ja venyttelee tyytyväisenä. Haistelee kainaloitaan, riisuu stringit hameen alta, haistaa niitäkin, nyrpistää ja pudottaa ne lattialle. Vetää sitten bootsit jalkaan, istuu skootteriin, punaa huulet peruutuspeilissä ja lähtee. Leyhyttelee hameenhelmaa, jotta tuuli kävisi alle paremmin.

Aikamiespoika konttaa krapulaisena ulos, etsii katseellaan naista, näkee vain pikkuhousut, puristaa ne onnellisena rintaansa vasten.

Edessä pitkä, yksitoikkoinen erämaataival Pokan kautta Inariin, siihen menee melkein koko päivä. Onneksi on jäljellä Aikamiespojan tequilaa. Inarissa Maaret kurvaa ensiksi Näkkäläjärven matkamuistomyymälän eteen: lisää Lappi-roinaa "made in Hong Kong". Pieniä pörröisiä joulutonttuja lapinpuvuissa. Poronsarvet, jotka saa roudariteipillä kiinnitetyksi skootterin ohjaustankoon. Pyörä näyttää jo varsin korealta.

Ranta-Marin terassille paistaa iltapäiväaurinko, siinä on mukava istuksia ja juoda kylmää lonkeroa. Pöytään tunkee Saamelainen - jotensakin groteski tyyppi, tukevasti humalassa. Lapintakki, komeat nahkahousut, käsintehdyt. Maaret hivelee niitä nousuhumalassa. Saamelainen korisee onnellisena ja esittää rivohkon laulunpätkän. Sitten hän sanoo inarinsaameksi:
- Jos sinä et tykkää minusta, sinä et tykkää mistään!

Maaret ei sitä kielitaidottomana ymmärrä.

Haetaan pari six-packiä huoltoasemalta. Niitä raahaten Saamelainen horjuu polkua pitkin kohti risukon keskellä seisovaa rapistunutta mökkiä, Maaret seuraa. Mennään sisälle sääskiä pakoon. Jossain vaiheessa Saamelainen poistuu. Kun häntä ei kuulu takaisin, lähtee Maaret selvittämään asiaa. Mies on aivan ilmeisesti ollut virtsaamassa ja tuupertunut maahan housut puolitangossa. Maaret kiskoo mieheltä nahkahousut jalasta ja pieksää niillä sitten tämän paljasta takapuolta.

Sinne jää Saamelainen makaamaan jäkälikköön, takamus ja selkä juovikkaina, Smurffi-kuvioiset bokserit nilkoissa, kuola suusta valuen, täydellisesti tyydytettynä. Maaret palaa baarille, sitoo saaliinsa – nahkahousut – skootteriin, syö poro-hampurilaisen ja jatkaa matkaa, yöksi vielä Ivaloon.

Seuraavana päivänä Saariselkä, lisää värikkäitä coctaileja ja matkamuistoja. Mies on tällä kertaa Erämies, humppasäveltäjä, jo keski-iässä, istuu penkillä K-kauppa Kuukkelin edustalla Lapin Kultaa siemaillen. Hiukan ryvettyneet kamppeet lappilais-amerikkalaista sekatyyliä: maastokuvioita, stetson, ametisti-necktie, nahkaliivit, Kontio-kumisaappaat. Erämiehellä on haitari mukanaan, sen säestyksellä hän laulaa Koillis-humpan Laulun Kemijoelle:

         Vuotoksen myös toiset haluaa 
         Uuden muodon taas tuo Kemijoki saa 
         Luontoneito antais ainoan 
         Niin kuin meistä antaa voipi 
         Kerran jokainen

Erämies jää Saariselälle puuhun köytettynä ilman kumisaappaita, stetsonia ja necktieta, ne ovat voitonmerkkeinä skootterissa matkalla etelään.

Napapiiri: viimeinen matkamuistomyymälä, viimeinen kiihottuminen siellä. Maaret istuu  valokuvattavana vanhalle viinalle haisevan, hikisen, ylipainoisen Joulupukin polvella, kuiskuttelee tämän korvaan. Menevät vessaan, Joulupukki riisuutuu, alta paljastuu naisen seksialusvaatteet kokoa XXXL. Joulupukki tulee sitten jotenkin painin tuoksinassa kiinnitetyksi käsiraudoilla lämpöpatteriin. Maaret vie verona tupsulakin, viitan ja tekoparran,

Loppukohtaus: Maaret katoaa skootterillaan kohti auringonlaskua, kohti sivistystä, kohti Kemiä.

Pasi Pikkupeura