Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Juha Alakulppi, Matka Baseliin, Albert Hofmann, LSD

Aikakauslehti
www-artikkelit

Kesäkuu 2006

 

Teksti ja Valokuvat: Juha Alakulppi

 

 

Matka Baseliin

 

LSD oli 1960-luvun vastakulttuurin symboli Yhdysvalloissa: turn on, tune in, drop out. Aine kiellettiin vuonna 1971. Myös kaksikymmentä vuotta jatkunut tutkimuskäyttö loppui kaikkialla muualla paitsi Sveitsissä. Pitäisikö LSD:n rajoitettu käyttö valvotuissa olosuhteissa ja erityisesti sen tutkimuskäyttö sallia uudelleen? Näin kysyy Albert Hofmann, tammikuussa 100 vuotta täyttänyt LSD:n keksijä.

Kaksituhatpäinen ihmisjoukko nousee taputtaen seisomaan Baselin Messukeskuksessa, kun harmaapäinen mies kävelee hitaasti avustajien tukemana kumarassa keppien avulla estradille. Salamavalot leiskuvat ja kuvaajat parveilevat. Aplodit ja hihkunta jatkuvat minuutteja.
 
Lysergidihapon dietyyliamidin eli LSD:n (Lyserg Säure Diathylamid) keksijä Albert Hofmann on täyttänyt kaksi päivää sitten 100 vuotta. Hän on tehnyt koko elämäntyönsä Baselissa Sandozin lääketehtaan tutkijana.

Tämän maailman vahvimman ja monien mielestä myös merkittävimmän tajuntaa muuttavan aineen keksiminen oli sattumaa. Vuonna 1943, Euroopan ollessa sodassa, Albert Hofmann sai vahingossa ihokosketuksen kautta itseensä annoksen puolisynteettistä alkaloidia, jota johdetaan lysergidihaposta. Lysergidihappoa saadaan torajyvästä, vilja- ja heinäkasveissa loisivan sienen talvehtimisasteesta. Hofmann eristi tutkimusprojektissaan jo vuonna 1938 torajyvästä vaikuttavaa ainetta, jota kätilöt olivat perinteisesti käyttäneet synnytykseen liittyneiden verenvuotojen tyrehdyttämiseen.

Hofmann kertoo tunteneensa olonsa hyvin epämääräiseksi. Hän pyöräili kotiinsa ja asettui pitkälleen yrittääkseen nukkua. Hän aisti valot erittäin vahvasti, ja silmien ollessa suljettuna valtasivat erityisen mielikuvitukselliset kuvat hänen tajuntansa. Muutaman tunnin jälkeen hänen olonsa palasi normaaliksi.(1)

Albert Hofmannin löytämä aine on ollut yksi viime vuosituhannen oudoimmista ja tutkituimmista ihmisen mieleen vaikuttavista kemiallisista yhdisteistä. Se on vaikuttanut yksittäisten ihmisten, tieteen, taiteen ja kulttuurin kehitykseen.(2)


 

 

 

Tammikuussa Albert Hofmannin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Baselissa järjestetyssä kongressissa "LSD – lempilapsi vai murheenkryyni" esitelmöi 80 tutkijaa, kulttuurivaikuttajaa ja kansalaisaktivistia. Kaikista maanosista saapuneelle ja 44 eri kieltä puhuvalle yleisölle järjestettiin yli kuusikymmentä seminaaria kolmen päivän aikana.
 
Syntymäpäivä herätti runsaasti julkisuutta kansainvälisessä mediassa. Myös Sveitsin liittotasavallan presidentti Moritz Leuenberger lähetti Hofmannille hänen elämäntyötään arvostavan onnittelukirjeen. Juhlapuheissa Hofmannia ylistettiin Baselin hengen jatkajana.
 
Sveitsiläinen Saksan ja Ranskan rajakaupunki on perinteisesti ollut runsaiden kulttuuristen vaikutteiden kenttä, alkemistien ja ajattelijoiden kaupunki. Täällä ovat asuneet muun muassa humanisti ja teologi Erasmus Rotterdamilainen, lääketieteen toisinajattelija ja alkemisti Paracelsus, 60-luvun vastakulttuurin johtohahmo ja psykologian tohtori Timothy Leary maanpakolaisvuosinaan sekä Baselin yliopistossa pitkään opettanut filosofi Friedrich Nietzsche. Myös Carl Gustav Jung on opiskellut lääkäriksi Baselissa. Se on pankkien ja pääoman kaupunki sekä myös monien kansainvälisten lääketehtaiden, kuten Ciba-Geigyn, Hoffmann – La Rochen ja Sandozin syntysija.

 

Albert Hofmann suhtautuu saamaansa huomioon rauhallisesti, hän ei halua korostaa omaa osuuttaan.
– Onnistuin löytämään aineen, joka aiheutti epätavallisen kokemuksen. Mutta sehän on vain aine. Siihen, miten sitä käytetään, en voi vaikuttaa.
 
Hän oli kuitenkin yllättynyt aineen vaikutuksen voimakkuudesta.
– Ymmärsin löytäneeni aineen, jolla voi muuttaa tajuntaa. Koin voimakasta yhteyttä luontoon, samankaltaista kuin joskus lapsena olin kokenut.
 
LSD on 5 000–10 000 kertaa vahvempaa kuin Keski-Amerikan intiaanien perinteisissä uskonnollisissa menoissaan käyttämä kaktuksesta uutettu meskaliini.

 

Uskonnollisten kokemusten tutkiminen on yksi LSD:n käyttökohteista. Sillä on saatu aikaan hämmästyttävällä tavalla samantyyppisiä kokemuksia, kuin mitä vanhoissa pyhissä uskonnollissa teoksissa kuvataan. Albert Hofmann on analysoinut myös Väli-Amerikassa asuneiden intiaanien, atsteekkien pyhissä toimituksissa käyttämiä päihteitä. Useiden rakenne ja koostumus muistuttivat yllättävän paljon Pohjois-Euroopassakin tuttua torajyvää ja siitä johdettua LSD:tä.

Albert Hofmann on kemisti, mutta hänellä on vahva usko korkeampaan. Hänen mielestään kemistin on oltava myös mystikko.
– Esimerkiksi kukkien värit ovat sähkömagneettista värähtelyä. Vasta kun ne saavuttavat aivot, käsittää niiden kauneuden. Jumala on antanut meille mahtavan lahjan: aivot, jotka saattavat meidät ymmärtämään sellaista kauneutta.
 
Hofmannin mielestä LSD:n käyttäminen tulisi sallia, mutta vastuullisesti. Sen väärinkäyttö tulisi estää.
– LSD on nyt tarpeellisempaa kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Se on yksi aikamme pyhistä aineista. Se on yksi lahjoista, joita kasvit ovat meille antaneet. Samalla tavalla kuten ruoka, vitamiinit ja lääkkeet ovat. LSD on keino saattaa ihminen sellaiseksi, mitä me todella olemme. Sen käyttö tulisi liittää järkevällä tavalla kulttuuriimme, jotta sen väärinkäyttö vältettäisiin.


 

 

 

Hofmannin keksittyä LSD:n vuonna 1943 hänen tutkimusryhmänsä jäsenet alkoivat kokeilla ainetta itseensä. Vähitellen tutkimustoiminta laajeni. 1950- ja 1960-luvuilla LSD:stä ja LSD:llä tehtiin tuhansia tieteellisiä tutkimuksia. Erityisesti psykiatrit olivat innostuneita sen terapiaprosessia kiihdyttävästä vaikutuksesta. LSD:tä käytettiin hoitohenkilökunnan kouluttamisessa keinotekoisen psykoosin aiheuttajana. Vaikka myöhemmin selvisi, että tila eroaa monessa suhteessa psykoosista, nykyisten psykoosi- ja masennuslääkkeiden kehittäminen on hyötynyt huomattavasti LSD:llä tehdystä tutkimuksesta.

1950- ja 60-luvuilla LSD:tä tutkineen psykiatri Stanislaf Grofin mukaan LSD vie ihmisen matkalle omaan mieleensä. Aineesta aiheutuva taivas tai helvetti on ihmisen oman psyyken rakenteen ja historian aiheuttama ominaisuus, jonka LSD nostaa esille.

 

LSD:stä tuli yksi 60-luvun länsimaisen radikalismin katalyytti. Harvardin yliopiston psykologian professori Timothy Leary innostui siitä jopa niin, että halusi kaikkien käyttävän sitä. Hän uskoi Nixonin ja Hrutshevin lopettavan kylmän sodan, mikäli he pääsisivät kokeilemaan LSD:tä.(3)

Learyn vaikutusvalta yhdessä yhteiskunnallisen murroksen kiihdyttämän nuorison liikehdinnän kanssa aiheutti ennalta arvaamattomia seurauksia. LSD:n käyttö kasvoi räjähdysmäisesti. Yhdysvaltain valtaapitävät huolestuivat nuorison uusista arvoista. He pitivät Vietnamin sodan vastaista liikettä LSD:n ja kannabiksen käytön seurauksena. Media lietsoi kauhukuvia LSD:n aiheuttamista mielenterveydellisistä ongelmista ja ihmisten oudosta käyttäytymisestä. USA:ssa oli yliopistoja, joissa käytettiin enemmän LSD:tä kuin marihuanaa. Valtiollisen tutkimuslaitoksen mukaan vielä nykyäänkin joka kymmenes yli 12-vuotias USA:ssa on käyttänyt jossain vaiheessa elämäänsä LSD:tä.(4)

Timothy Leary menetti asemansa Harvardissa vuonna 1963, koska hänen mielestään LSD:llä olisi voitu hoitaa persoonallisuushäiriöitä. Myös useat vanhemmat olivat valittaneet hänen tyrkyttäneen LSD:tä heidän opiskeleville lapsilleen.(5)

 

 

 

Myös Yhdysvaltain armeija ja CIA olivat jo varhain 1950-luvulla erittäin kiinnostuneita LSD:n mahdollisuuksista. LSD on väritöntä, hajutonta ja riittoisaa. Armeija kaavaili siitä veretöntä taisteluapua, jolla voitaisiin sananmukaisesti sekoittaa vastustajien päät. CIA halusi siitä kuulusteluissa käytettävää totuusseerumia. Sitä kokeiltiin satunnaisesti jopa omiin työtekijöihin sekä asiasta tietämättömiin tavallisiin kansalaisiin.(6)

CIA rahoitti yliopistojen tutkimustoimintaa. LSD:stä julkaistiin tuhansittain tutkimustuloksia 1950- ja 1960-luvuilla. Lääketehdas Sandoz toi LSD:n markkinoille tutkijoiden käyttöön 1960-luvun alkupuolella kauppanimellä Delysid.
 
LSD:n historiasta vuonna 2001 kirjan Acid Dreams kirjoittaneen toimittaja Martin A. Leen mielestä LSD:n kieltäminen sattuukin mielenkiintoisesti ajankohtaan, jolloin CIA totesi, että LSD on aivan liian ennustamaton aine toimiakseen totuusseerumina.
 
LSD kiellettiin Yhdysvalloissa vuonna 1967. Vuonna 1971 se sisällytettiin YK:n psykotrooppisten aineiden julistukseen ja kiellettiin maailmanlaajuisesti. Myös tutkimuksellinen käyttö kiellettiin, mikä on harmittanut Albert Hofmannia ja muita LSD-tutkijoita. Samalla loppui LSD:n teollinen valmistus. Nyrkkipajojen epäpuhtaat aineet valloittivat katukaupan ja aiheuttivat pahoja ongelmia. Tämä lisäsi entisestään LSD:n huonoa mainetta.

 

Indianalaisen Purduen yliopiston lääketieteellisen kemian professori David E. Nicholsin mukaan LSD-kokeista välittäjäaineiden tutkimukseen saatu tieto on ollut merkittävä vaikutin nykyisten aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien lääkkeiden kehittymiseen. Paras esimerkki lääkkeistä ovat suositut mielialalääkkeet sekä nykyään tehokkaat psykoosilääkkeet (esim. Zyprexa, Risperdal). 1950-luvulla aivojen aineenvaihdunnan osuutta mielenterveyden häiriöihin ei tunnettu.

Oman poliittisen erityisasemansa vuoksi on Sveitsissä käytännössä ainoana maana maailmassa mahdollista tehdä huumausaineilla tieteellistä tutkimusta. Zürichin yliopiston psykiatrian klinikan tutkimusosastolla on tutkittu jo 1990-luvulta alkaen hallusinogeenisten (7) aineiden vaikutusta muun muassa pakko-oireisiin, skitsofreenikkojen taudinkuvaan ja havaintohäiriöihin. Myös amerikkalainen tutkimusinstituutti Heffter, joka tutkii hallusinogeenien lääketieteellistä käyttöä, on siirtynyt tutkimuksen helpottamiseksi Sveitsiin.
 
LSD:llä on hoidettu myös alkoholisteja ja sitä on käytetty kuolemanpelon helpottamisessa.
 
Albert Hofmann kertoo, että DNA:n rakenteen keksijä Francis Crick olisi tutkimusprosessinsa aikana käyttänyt pieniä annoksia LSD:tä stimuloimaan ajatustoimintaansa. Crick sai vuonna 1962 yhtenä kolmihenkisen tutkimusryhmän jäsenenä kemian Nobel-palkinnon. Albert Hofmann itse on ollut useita vuosia Nobel-palkintoraadissa ja myös ehdokkaana, mutta LSD:n maine on estänyt häntä saamasta palkintoa.(8)

 

Hofmannin mielestä LSD mahdollistaa matkan kohti "pyhyyttä".
– En koskaan ajatellutkaan sitä muuhun kuin valvottuun käyttöön. Sen potentiaali on sen aiheuttamissa mystisissä kokemuksissa. Sen käytöllä tulisi olla aina joku pyrkimys, ei sitä voi käyttää viihteenä. Paras käyttö olisi varmasti uskonnollisia menoja muistuttava. Olisi hienoa, jos ihmisillä olisi mahdollista valvotusti ja kokeneiden ohjaajien kanssa pyrkiä tähän sen mahdollistamaan pyhään.

– Ei kukaan, joka ottaa LSD:tä vain itsekseen ilman tarkoitusta ja pyrkimystä, saavuta mitään. Siinä käy vain huonosti. Se on äärimmäisen voimakasta ainetta. Jokaisella yhteisöllä on ollut omat henkiset johtajansa, jotka ovat saattaneet psykoaktiivisten aineiden avulla ihmisiä pyhyyden äärelle. Tähän pitäisi olla mahdollisuus nykyisinkin.
 
San Franciscon hippiliikkeen perustavia voimia 1960-luvulla ollut toimittaja Bruce Eisner uskoo yhä, että tajuntaa muuttavista aineista voisi olla hyötyä. Mutta hänkin on tullut varovaisemmaksi.
– LSD on mieleen vaikuttavien aineiden plutoniumia, se ei ole hyväksi kaikille. Täällä kongressissakin on ihmisiä, joiden ei pidä kokeilla sitä.
 
Tietoisuuden psykologiasta väitöskirjaa valmisteleva Eisner uskoo myös, että on tullut aika arvioida uudelleen hippiliikkeen ylilyönnit.
– Olemme oppineet läksymme eikä LSD:tä pitäisi käyttää huvitteluun. Nyt olisi aika tutkia sen hyödyllisiä puolia – mutta hallitusti.

 

 

 

Myös Albert Hoffman on maltillisella linjalla.
– Ymmärrän hyvin ihmisiä, joiden mielestä sitä ei tulisi laillistaa. Ajattelen osittain itsekin niin. Mutta toivon, että sille löytyisi paikka meidän kulttuurissamme. Meillä on niin paljon asioita, jotka eivät mahdu arkitajuntamme tai tieteemme käsityksiin. Mielestäni LSD:n sakraalinen käyttö voisi laajentaa ymmärrystämme kulttuurikäsityksemme ulkopuolelle jääviä ilmiöitä kohtaan.
 
Albert Hofmannilla on kuusi lastenlasta. Yksi hänen pojistaan on kuollut alkoholismiin. Kukaan hänen lapsistaan ei ole kokeillut LSD:tä. Hänen edellinen kokeilunsa on kolmen vuoden takaa. Myös hänen vaimonsa on kokeillut LSD:tä.
– En usko LSD:n olevan pitkän ikäni salaisuus. Minulla on aina ollut vilpitön kiinnostus ympäristööni ja utelias mielenlaatu. Myös sillä on vaikutuksensa, että syön joka aamu kaksi raakaa kananmunaa kunnon sveitsiläisen myslin kanssa. Olen ollut aina hyvin perinpohjainen ja mietin, mitä ravintoa kannattaisi syödä. Munassa on kaikki elämälle tärkeät aineet, vitamiinit ja hormonit. Sellaisetkin, joista edes me kemistit emme ole tietoisia.
 
Kongressin puhujat allekirjoittivat, Albert Hofmann ensimmäisenä, "Tietoisuuden julistuksen", jossa vaaditaan mahdollisuutta tehdä LSD:llä kontrolloitua tieteellistä tutkimusta. Julistus toimitetaan EU:n ja USA:n päättäville viranomaisille.

 

Kongressin päätösjuhlassa kumara vanhus kävelee tuettuna loppumattomien suosionosoitusten saattamana ulos tilaisuudesta.
– Toivon, että tietoisuutemme opettaa meille Jumalan kielen.
On aika aloittaa matka. Kotiin.

 

 

Artikkeli on omistettu kummipojilleni Jaakobille ja Ossi Artturille, jotta he voisivat tehdä tulevat päihdekokeilunsa mahdollisimman vähillä terveydellisillä haitoilla ja ilman juridisia riskejä. Ja jotta he voisivat keskustella, käsitellä ja miettiä asioita avoimesti ilman ahdistavaa pelkoa.

 

Lähteet:
• Grof, Stanislav. LSD Psychotherapy. Florida: MAPS 2001
• Hofmann, Albert. LSD My Problem Child. Florida: MAPS 2005
• Lee, Martin A. & Shlain, Bruce. Acid Dreams. New York: Pan Books 2001
• Heffter Research Institute: www.heffter.org
• Multidisciplinary Association for Psychedelic Studies: www.maps.org
• www.gaiamedia.org
• www.lsd.info (Baselin LSD-kongressin verkkosivusto, sis. mm. täydellisen ohjelman)

 

Teksti: Juha Alakulppi 

 

ALAVIITTEET:

1) Vannoutuneimmat LSD:n ystävät ovatkin esittäneet päivää, 19.4., kansainväliseksi pyöräilypäiväksi.

2) Kappaleen ŽLucy in the Sky with DiamondsŽ alkukirjaimet kertovat innoituksen lähteen The Beatlesin ehkä parhaimmalle levylle Sgt. PepperŽs Lonely Hearts Club Band. Allen Ginsberg, Aldous Huxley ja Ken Kesey käyttivät sitä kirjallisuutensa luomiseen. Toimittaja John Matkoff kertoo kirjassaan What the Dormouse Said 1950–60-luvuilla alkunsa saaneen tietotekniikan vallankumouksen visionäärien saaneen uusia näkökulmia LSD:n käytöstä. Aliens-elokuvan visuaalisesta ilmeestä Oscar-palkinnon saanut sveitsiläinen H. R. Giger ilmentää taiteessaan LSD:n vaikutusta. ŽAivan kuin hänellä olisi ollut huonompi matkaŽ, kommentoi amerikkalainen kuvataiteilija Alex Grey Gigerin taidetta. Alex Grey tunnustaa avoimesti LSD:n vaikuttaneen hänen taiteeseensa. www.alexgrey.com

3) Hän yrittikin tavoittaa heitä, mutta puhelinkeskus kieltäytyi yhdistämästä puheluita.

4) United States Department of Health and Human Services: www.samhsa.gov

5) Leary sai nopeasti vankeustuomion marijuanan hallussapidosta. Vankilassa hänen vaarallisuutensa testattiin Learyn itsensä Harvardissa kehittämällä psykologisella testillä. Hän osasi vastata oikein ja pääsi avolaitokseen. Sieltä hän karkasi ja lähti kahdeksan vuoden maanpakoon päätyen lopulta Baseliin. USA kaappasi hänet lopulta Kabulin lentokentältä, vastoin kansainvälisiä sopimuksia, kärsimään loput vankeusrangaistuksestaan. Richard Nixon kutsui Learyä Amerikan vaarallisimmaksi mieheksi. Leary otti elämänsä aikana yli 5000 annosta LSD:tä. www.timothyleary.us, en.wikipedia.org/wiki/Timothy_Leary

6) CIA:n tutkimusraporteista selviää muun muassa, että sen sekoittamista työntekijöiden pikkujoulubooliin ei ole syytä kokeilla. Samoin kuin se, että LSD:n väitetty haitallinen vaikutus ihmisen kromosomeihin on vähäisempi kuin kahvin.

7) Hallusinogeenit ovat aistiharhoja aiheuttavia huumeita. Ne muuttavat tajunnan tilaa ja kokemusta todellisuudesta. Tähän aineryhmään kuuluvat mm. LSD, ekstaasi (MDMA), psilosybiini, meskaliini ja ketamiini.

8) Albert Hofmannin mukaan Crick olisi maininnut hänelle kertoneensa LSD:n käytöstään kiitospuheessaan Nobel-juhlissa 1962.

 

 

 

LSD ja ekstaasi pois pannasta?

 

Arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet haluaa psykedeeliset aineet, muun muassa LSD:n ja ekstaasin, takaisin lääketieteelliseen tutkimukseen. Huhtikuun numeron pääkirjoituksessaan Lancet pahoittelee sitä, että näiden kerran ihmelääkkeiksi ahdistukseen, masennukseen, alkoholismiin ja muihin mielenterveyden häiriöihin käsitetyt aineet ovat laittomuutensa vuoksi jääneet pois myös tutkimuksellisesta käytöstä.

–Psykedeelisten aineiden yksioikoinen kielto on estänyt turvallisen ja kontrolloidun lääketieteellisen tutkimisen näiden aineiden mahdollisista hyödyistä, sanoo artikkelin kirjoittaja, lääketieteen tohtori Richard Horton englantilaiselle The Guardian -sanomalehdelle antamassaan haastattelussa.
 
The Guardian nosti Lancetin pääkirjoituksen uutiseksi 14.4.2006. Lancetin toimittaja Horton pahoittelee sitä, että huumausaineiden demonisointi on aiheuttanut tutkimustoiminnan päättymisen ja siten myös sen, että kokonainen psykiatrisukupolvi on jäänyt tietämättömäksi 1950- ja 60-luvulla tapahtuneesta runsaasta psykedeelisten aineiden tutkimuksesta.

 

Teksti: Juha Alakulppi

 

Lähteet:
The Lancet 367; 1214 (15.4.2006):
www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140673606685152/fulltext
The Guardian (14.4.2006):
www.guardian.co.uk/science/story/0,,1754088,00.html