Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Pääkirjoitus 4/2008

Aikakauslehti
www-artikkelit


Lavalla on kivaa


Oulujoen suistoalueella, merellä joka ei oikein ole merta, seilasi päättyneenä kesänä merkillinen vesialus, D/S Cohortor. Tämä 'Dance ship' sai osakseen paljon huomiota ja palstatilaa, mutta vähän kokijoita – aluksen kyytiin oli ensimmäisten seitsemän viikon aikana uskaltautunut 18 matkustajaa, kuten teoksen luoneet tanssijat tässä lehdessä kertovat. Rannoilla roikkuneita katsojia oli onneksi monin verroin enemmän. Kokemuksena Rock the Boat oli erityisen arvokas konemiehille itselleen. Tanssi on energiaa. Energia on kallista.

Lähipiiriini kuuluva teini-ikäinen tanssin harrastaja tunnusti, painostuksen jälkeen, harrastavansa tanssia koska esityksissä on kivaa. Pahus vieköön, tuskin sen parempaa syytä on olemassa millekään harrastukselle. Kademielin vastasin, että hieno harrastus. Hieno syy.

Elvis Presley tunnetaan samettisesta äänestään ja syntisestä lantiostaan, siitä joka sai floridalaistuomarin vuonna 1956 kutsumaan Elvistä 'villi-ihmiseksi'. Tuomari varoitti ennen Jacksonvillen konserttia, että jos lanne heilahtaa, niin häkki heilahtaa, ja siellähän ketkutat kunnes kuu taivaalta tipahtaa. Koko esitys taltioitiin ja tutkittiin vielä jälkikäteenkin erityisen tarkasti, mutta viranomaisten pettymykseksi rock'n'rollin kuningas piti tällä kertaa pyllynsä kurissa. Vaikeaa se on varmasti ollut. Elvis itse kuvasi lavaliikkumistaan tähän tapaan: "Jotkut steppailevat jaloillaan, jotkut napsuttelevat sormiaan ja jotkut heiluvat eessuntaas. Minä tavallaan teen niitä kaikkia yhtä aikaa, luulisin." Itse oletan, että Elvis teki kaikkia näitä temppujaan, koska se oli hänestä mahdottoman hauskaa.

Pia Lindy on vienyt tanssinsa ihmisten arkeen, tavallisiin kohtaamisiin. Hänet voi kohdata missä tahansa. Se on paitsi hurmaavaa, myös pelottavaa – kehon kieli on yllätyksissä väkevä. Jos joutuu Lindyn yllättämäksi, huomaa itse jo olevansa lavalla. Siinä sitten napsuttelee vaikka sormiaan aluksi.


Antti Leikas