Näyttivät taas rakentavan maailmanpyörää Kuusisaareen. Täytynee käydä, kun edellisellä kerralla jäi väliin. Muistelen kulttuuriministerinkin maininneen "pakollisen huvipuistokierroksen", kun häneltä tietty iltapäivälehti viime juhannuksen alla kysyi kesäohjelmaa.
   En minä herjata halua. Olivat listalla myös ainakin Pori Jazz ja Savonlinnan Oopperajuhlat. Sekä Tangomarkkinat ja Kuhmo. Ja se oli vasta alustava.
   Kuhmo on kesällä kaunis...
   Mutta en minä kyllä muista että muita sitten olisi mainittu.

        * * * * *

Tähän väliin sitten se knoppi, jolla oli tarkoitus aloittaa: mikä järisyttävä muutos tapahtui Kaltion kannelle edellisessä numerossa?
   Ei kun eihän tämä knoppi ole. Knoppi tarkoittaa yleensä pikkutarkkaa nippelitriviaa. Nyt on kyseessä Oikeasti Iso Asia.
   Aivan. Kaltion kanteen ujutettiin taas sana 'kulttuuri'. Melkein neljäkymmentä vuotta se saatiin sieltä poissa pidettyä. On taas tullut aika alleviivauksen.


Kyllä. Taas aika alleviivata, että 'kulttuuria' eivät ole ainoastaan ne asiat, joita varten on perustettu valtion taidetoimikuntia. Ei pelkästään ooppera ja öljymaalaus. Ei pelkästään musiikkijuhlat ja huvipuistot. 'Kulttuurin' nimen alla voi – ja pitää – puhua karhunhiihdosta, napajäiden sulamisesta, noidista, lasten lorukerhoista, porotaloudesta, tekstiviesteistä, rauhanliikkeestä, ydinaseista... ja toki myös siitä 'taiteesta', jota tarkoittamaan sana 'kulttuuri' on jossakin kummallisessa virallisessa ja yleisessä kielenkäytössä jähmettynyt.
   Tämä on jatkuvan haltuunoton prosessi. Kuten uuspakanat haltuunottavat sanan 'noita' myönteiseksi käsitteeksi siitä herjasta, johon naisen seksuaalisuutta vihaava ja pelkäävä miesvaltainen diskurssi sen vuosisatojen kuluessa polki, täytyy jokaisen 'kulttuurin' ystävän tehdä herkeämättä työtä estääkseen rakastaan muuttumasta kansanjoukkojen näkemäksi korskeaksi norsunluutorniksi.


Koska 'kulttuuri' on paradoksi. Jotta se pysyisi ajatuksia ja kriittisyyttä herättävänä, joskus 'avantgardeksikin' nimettynä jatkuvan vallankumouksen välineenä eikä taantuisi ihmisiä turruttavaksi valtakoneiston kontrollivälineeksi, täytyy sen koko ajan ammentaa juuri siitä 'matalasta' ja mudasta, jonka se havaitsee omaksi vastakohdakseen. Kun 'kulttuuri' lakkaa näkemästä itsensä ulkopuolelle, lakkaa hyväksymästä sisässään pesivän ulkopuolisen toiseuden, siitä tulee totalitaristista puhtausoppia. Ostoskanavaa ja mobiilipelejä.
   Kyllä. Koska 'kulttuuri' tarkoittaa ensisijaisesti viljelystä. Ja bakteereita. Jukurtissa acidophilus. 'Kulttuuri' kiemurtelee kuin tauti kaiken kansan – myös kiekkokansan – koteihin vasta siinä vaiheessa, kun 'kulttuuriväki' katsoo kärppäfania tai nuorta IT-pintaliitäjää tasavertaisena Ihmisenä. Vasta siinä vaiheessa, kun hylättyä kolmen tonnin apuraha-anomusta ei enää verrata katkerana siihen, että kaupunki satsaa lähes miljoona euroa 'kaikille' tarjottavaan ilmaiseen langattomaan nettiyhteyteen.


Ja tässä meidän markkinatalousmallissamme 'kulttuuri' voi olla 'avantgardea' vasta siinä vaiheessa, kun se toimii rahavaihdon logiikan ulkopuolella. Ei kaupunginteattereissa, ei oopperataloissa, ei taidegallerioissa. Totuus löytyy jostain muualta.
   'Aito' kulttuuri on mudassa, näkymättömänä maavarressa. Se on paradoksaalisesti kaikkea sitä ja kaikkialla siellä, mitä ja missä se ei ole. Kuten 'pohjoinen'. Öisessä, lukitussa Suomen Tivolissa.


Kyllä. Ja kuten 'Jumala', se on mahdoton ja kaikkivoipa. Ja me voimme puhua siitä vain jälkikäteen.

        * * * * *

BBC:n kaapelikanavalla kerrottiin noin 50 000 hämähäkkitaskuravun kokoontuneen Australian rannikolla, meren alla, jalkapallokentän kokoiselle hiekkaharjanteelle. Ja näytettiin kuvia. Tutkijat epäilevät kyseessä olevan jotakin lisääntymiseen liittyvää. Eivät ole varmoja.

Hauskaa kesää kaikille, millaisia kulttuuririentoja ja joukkokokouksia sitten harrastattekaan. Syökää kaurapuuroa.

Paavo J. Heinonen
paavo.heinonen(a)kaltio.fi