Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Amerikantuliaisina ekofeminismiä - Merja Aakko

Aikakauslehti
www-artikkelit
Amerikantuliaisina ekofeminismiä
2/00                                          Teksti: Merja Aakko

Kaarina Kailo uskoo luonnon eheyttävään voimaan.
Naistutkimuksen professori kerää tietoa "animistisen ajan" arvoista ja tutkii tällä hetkellä pohjoisten kulttuurien tarinoita naisista, jotka joutuvat karhun sieppaamiksi.

Jos Kaarina Kailo pääsee jonain päivänä luennoimaan metsätieteen opiskelijoille, hän aikoo puhua heille metsän hengestä. Tuore oululainen naistutkimuksen professori ja ekofeministi väittää, että metsäteollisuuteen valmentautuvat nuoret sisäistävät kuin luonnollisena asiana, ettei metsää tarvitse kunnioittaa elävänä organismina:
- Sitä pidetään potentiaalisena selluloosana.

Kailon mukaan metsällä on omat oikeutensa, eikä ihmisellä ole oikeutta tuhota luonnosta tuhansia lajeja oman hyötyajattelunsa nimissä. Kailo kritisoikin talouskasvuajattelua. Toisaalta myös kristinuskon tieltä on kaadettu pyhiä lehtoja:
- Samalla on tuhottu ihmisen ja luonnon vastavuoroisuuden kulttuuri. Sillä kun ei nähdä sitä kauneutta mitä metsissä on, luontoa voidaan tallata ja tuhota mielin määrin.

Kailo otti vastaan Oulun yliopiston ensimmäisen naistutkimuksen professorin viran kasvatustieteellisessä tiedekunnassa viime syksynä. Hän on akateeminen paluumuuttaja, joka on tehnyt uransa pääasiassa Kanadassa. Väitöskirja valmistui Torontossa ja käsitteli unien, psykologian ja kirjallisuuden suhdetta. Alkuperäiskansojen kysymykset alkoivat kiinnostaa Pohjois-Quebecissä. Saatuaan vuonna 1991 professuurin Montrealista, Concordia-yliopiston Simone de Beauvoir -instituutista, Kailo jatkoi intiaanien kulttuuriin perehtymistä. Hän on tutkinut mm. intiaanien luontosuhdetta, intiaaninaisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä intiaanien hikimajan käyttötapoja.

Kailon ympäristökäsitys ei ole biologista. Hän korostaa ekologisen tietämyksensä lisääntyneen alkuperäiskansojen ajatteluun tutustumalla. Intiaanien ajattelutapa on dynaaminen ja vastavuoroinen, animistinen, tutkija kuvailee. Hän kertoo etsivänsä luonnonuskontojen ajasta uudenlaisia yhteiskuntarakenteen malleja - "markkina- ja yhtiövaltion rinnalle".

Kailon edustama "ekofeministinen" liike on Suomessa melko tuntematon. Se on ympäristöfilosofiaa, jonka mukaan vallalla oleva ideologia kontrolloi ja alistaa niin naista kuin vähemmistökansoja ja luontoakin. Ekofeministit käyvät keskustelua muun muassa luonnon, naisen ja tulevien sukupolvien oikeuksista. Suomalaisista ympäristöliikkeistä Kailo on kokenut tähän mennessä omakseen ekopsykologian verkostoon, joka koostuu hänen mukaansa noin 50 keskustelijasta internetissä. Tutkija osallistuu myös ekopsykologien järjestämille ympäristöherkkyyspäiville, joiden tarkoituksena on auttaa osanottajia eheytymään, esimerkiksi saunomalla ja etsimällä luonnosta "naisen voimapaikkoja".

Kailolle luonto on sekä ekosysteemi että kosminen järjestys, esikristillisten aikojen tapaan: - Me olemme luontoa, ja luonto on me. Animistiset kulttuurit, intiaanit tai muinaissuomalaiset, eivät ole jakaneet maailmaa kristinuskon tavoin luontoon ja kulttuuriin.

Rahoitus Kailon viisivuotiselle professuurille Ouluun järjestyi, koska toivottiin että kaupungissa tutkittaisiin mm. monikulttuurisuutta, tasa-arvoa ja nais-asian suhdetta teknologiaan. Kailo onkin käynnistänyt cyberfeminismin kurssin, jonka tarkoitus on perehdyttää naisia teknologiaan.

- Naiset eivät merkitse vain näppäriä sormia näyttöpäätteelle, vaan uusia arvoja, Kailo maalailee ja korostaa, että tutkimus ei koskaan ole arvovapaata tai objektiivista:
- Kaikki tieteenlajit, myös ne, jotka ovat vallitsevia, edustavat joitain arvoja. Niitä ei vain koeta enää subjektiivisiksi tai poliittisiksi.

- Toivon, että miehet saadaan näkemään teknologian kehittämisen kohtuurajat. Miten käy tuleville sukupolville ja kenen tulevaisuutta edistämme?

Ekofeministin oma arki tuntuu olevan painiskelua käytännön ja teorian yhteensovittamisessa. Autoa Kailo ei omista ja kertoo liikkuvansa paljon pyörällä. Haastatteluun hän saapuu kuitenkin kiireesti taksilla ja hakee kahvin työhuoneeseensa kertakäyttömukissa.

- Tietysti kierrätän jätteet ja pyrin kuluttamaan niin vähän kuin mahdollista, Kailo sanoo. - Käytännössä kipuilen kuitenkin kiireiden vuoksi koko ajan omien rajojeni kanssa.

Kesänsä professori aikoo viettää Kuusankoskella omassa saaressaan, jonka mökkiin on asennuttanut aurinkopaneelit, tietokonettaan varten.