Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Rillumarei 8: Fenix-linnun kananlento?

Aikakauslehti
www-artikkelit

Fenix-linnun kananlento
Pasi Pikkupeuran rovaniemi-blog

Moni koki melkoisen järkytyksen syyskuun puolessa välissä Lapin Kansaa lukiessaan: "12 uutta kerrostaloa Rovaniemen keskustaan". Kaupunki on myymässä YIT:lle - ilman kilpailua - tontteja hyvältä paikalta läheltä Alvar Aallon kaupungintalon, kirjaston ja Lappia-talon muodostamaa kulttuurikeskusta. Omistusasuntoja tulisi yli 700, asukkaita ehkä jopa noin 1700. Kaupunginhallitus käynnisti tätä Fenix-hanketta koskevat neuvottelut, mitään sopimusta ei siis vielä ole tehty.

Hankkeeseen liittyy monia ongelmia. Kilpailuttaminen toisi enemmän rahaa ja myös luultavasti monipuolisemman lopputuloksen. Mallikuvissa näkyy tyypillisiä harmaanvalkoisia betonielementtitaloja, joita esim. Helsingin keskustaan ei saa rakentaa.

Muutama vuosi sitten kävelin ex-rovaniemeläisen Arkkitehti-lehden päätoimittajan Harri Hautajärven kanssa katsastamassa Rovaniemen keskustan uutta rakennuskantaa. Hän ei ollut kovin ilahtunut näkemästään. Esim. Pohjanpuistikon taloista: "Tämä on lähiörakentamista ja nyt ollaan kuitenkin Rovaniemen keskustan paraatipaikalla…Epäonnistunein on tuo kulmatalo, se on aivan liian korkea, en tiedä mitä on tehty, että on Rovaniemen kaavamääräykset saatu rikkoa. Kun tullaan Ounasvaaran puolelta niin se pilaa kaupungin siluetin." (Uusi Rovaniemi 2.8.2001)

Fenix-talot olisivat 6-8 -kerroksisia, vaikka Aallon heti sodan jälkeen tekemässä kuuluisassa Poronsarvi-kaavassa suositellaan korkeintaan nelikerroksisia. Käytännössä keskusta pysyi pitkään 4-5 -kerroksisena, vasta 90-luvulla alettiin kerroksissa lipsua.

Arkkitehti Eva Persson Puurula toteaa selvityksessään "Rovaniemen taajamakuva" (1999): "Kerrosten enimmäisluku on pysynyt noin 4-5:ssä kerroksessa, joka on antanut keskustalle tasaisen profiilin ja harmonisoi Ounasvaaran silhuetin kanssa. Tämä luo pohjoista identiteettiä." Rovaniemihän sijaitsee hienolla paikalla vaarojen ympäröimässä jokilaaksossa. Liian korkea rakentaminen latistaa tätä Suomen kaupungeissa harvinaisen näkymää.


Noppia taivaasta

Suuri osa keskustasta perustuu "noppa-ajatteluun" - talot ovat kuin taivaista pudonneita noppia ja sitähän Fenix-projektikin edustaa. Kuitenkin soisi että Lapin suurin kaupunki näyttäisikin kaupungilta: talot pitäisi rakentaa yhteen kortteleiksi. Noppa-ajattelua suosi Aaltokin, hän halusi uudistaa Oiva Kallion vuoden 1936 umpikortteli-kaavan. Aallon kaava toimii keskustan liepeillä esim. lääninhallituksen ja Karhunkaatajantien 50-luvun lopun kerrostaloalueilla sekä tietenkin hänen omassa luomuksessaan Korkalorinteen eli Tapiolan asuntoalueella. Keskustaan se on turhan väljä.

Aallon kaava esiteltiin Arkkitehti-lehdessä heti sodan jälkeen (11-12/1945). Siinä todetaan keskustasta mm. "...yhteenkasvaneita taloja ei sallita. Jokainen tontilla oleva rakennus muodostaa näin ollen oman puistoon sijoitetun yksikkönsä." Tätä puutarhamaisuutta ei käytännössä juuri syntynyt. Monesti vain tonttien rajoilla aitojen välistä on puita ja pensaita päässyt villinä kasvamaan sinne tänne. Ydinkeskustassa sitten ennen pitkää alettiin myös rakentaa taloja yhteen - hyvä niin.

Sodan jälkeen oli pula rahasta ja materiaaleista ja rakennusoikeutta jäi käyttämättä, mutta tästä johtuvaa väljyyttä ei juuri keskustassa enää ole, niin tehokkaasti jälleenrakennuskauden - ja vanhemmatkin - talot on hävitetty parinkymmenen vuoden aikana. Kauniiden purettujen talojen lista on pitkä: Karja-Pohjola (Koskikatu 25), Räsäsen talo (Koskikatu 19), Säästöpankintalo (Valtakatu 17) ja Oluttehdas (Koskikatu 1) jne. Tilalle rakennetut ovat järjestään heikompaa arkkitehtuuria.


Kuka asuu missä?

Rovaniemellä on valmis suunnitelma rakentaa Kairatielle entiselle TVL:n varikolle ja sen läheisyyteen - kävelymatkan päähän keskustasta - suurehko asuntoalue. Samoin melkein ydinkeskustaan Lapinaukealle pitäisi tulla kerrostaloja. Mihin näitä kaikkia asuntoja tarvitaan, Rovaniemihän on muuttotappioaluetta?

Fenix-talot on kuulemma suunniteltu erityisesti ikä-ihmisille. Mutta pitääkö kaupungin olla tukemassa ikärakenteen yksipuolistumista? Eikö pitäisi yrittää saada lapsiperheet pysymään keskustassa valmiiden koulujen lähellä? Ei tarvitsisi rakentaa uusia kouluja lähiöihin ja eri-ikäiset ihmiset tekisivät keskustasta viihtyisän. Lieneekö taustalla (tiedostamaton?) mattivanhasmainen ajatus siitä että onnellinen lapsiperhe asuu omakotitalossa metsän keskellä? Edustaako kaupunki vieläkin jonkinlaista lapsille sopimatonta synnin pesää?

Suunnitelmissa puhutaan autopaikoista ja toimistoista, mutta entä palvelut? Viimeinen elintarvikekauppa katosi alueelta jokin aika sitten.


Purkuhurma

Kalevan pääkirjoituksessa (18.9.2006) todettiin ettei alueella ole suojelemisen arvoisia rakennuksia. Tästä on moni rovaniemeläinen toista mieltä: Ferdinand Salokankaan koulurakennukset ovat niitä ehdottomasti. Salokankaan taloja on Rovaniemellä useita, tunnetuimmat ovat vasta kunnostetut vanha kaupungintalo Valtakadulla ja opettajien talo Kansankadulla. Hillittyä, ajatonta 50-luvun arkkitehtuuria, jossa on kuitenkin paljon piristäviä yksityiskohtia parvekkeissa, ovissa jne. Talot on käsin muurattu ja rapattu, jälki on elävää, toisin kuin lyhytikäisissä sandwich-betonielementeissä, joista ilmeisesti YIT:n talotkin on tarkoitus kasata.

On merkillistä että kaupunkiin on pystytetty komea Lapin jälleenrakennusmonumentti, mutta itse jälleenrakennuskauden talot purettaisiin surutta. Kuitenkin juuri se on Rovaniemelle leimallisinta arkkitehtuuria, mitään muuta kaupunkia Suomessa ei ole samalla tavalla jälleenrakennettu. Sitä vanhempia taloja täällä ei sattuneesta syystä kovin montaa ole.

Ferdinand Salokangas oli keskeinen hahmo jälleenrakentamisessa. Hän aloitti heti sodan jälkeen 1945 Kulkulaitosten ja Yleisten töiden ministeriön rakennusosaston Lapin piirin päällikkönä ja oli alussa ainoa arkkitehti alueenaan Kemi, Tornio, Rovaniemi ja Kemijärvi. Muita huomattavia Salokankaan taloja Rovaniemellä ovat Inapolku 3:n kerrostalo, opettajien talo Rantavitikalla, oma ateljeetalo Karhunkaatajantie 24 ja Hakanpään talo Etelärinteellä, jota esitellään lähemmin teoksessa Jälleenrakennuksen perintö Lapissa (2004). Salokankaan tuotantoa on vasta tutkinut myös ranskalainen Charlotte Malaprade. Lapin maakuntamuseoon on tulossa Salokankaasta näyttely.

Talojen on sanottu olevan korjauskelvottomia. Tämmöisiin väitteisiin pitää suhtautua suurella varauksella. Joitain vuosia luin lehdestä että Teräksen talo (Valtakatu 33) on purkukunnossa. Itse en ollut huomannut mitään ja minä sentään asuin siinä! Jos Salokankaan koulurakennukset ovat niin surkeassa kunnossa niin miten siellä silti lapsia pidetään? Itse asiassa on vain hyvä ettei suurempia remontteja ole tehty, varsinkin 60-80 -luvuilla niillä pilattiin talo kuin talo.


Puolet pois

On sinänsä hyvä että Aallon kulttuurikeskuksen lähellä kaupunkia tiivistetään. Tällä hetkellä alue on koulujen ja toimistojen sulkeuduttua melko kuollut. Rovakadun alkupäähän Esson tontille ja viereiselle tyhjälle tontille sopii kaksi taloa - tavalla tai toisella yhteen rakennettuina. Entisen maalaiskunnan kunnantalon viereiselle parkkipaikalle sopii talo, samoin Maakuntakadun toiselle puolelle, jossa nyt on mitätön yksikerroksinen koulurakennus ja hiekkakenttä. Niitä ei tarvittane ikäluokkien pienetessä.

Salokankaan koulua eli Ounaskosken yläastetta vastapäätä Maakuntakadulle sopii talo. Nyt siinä on epämääräinen parkkipaikka/lumenkasausalue. Ei kovin kauan sitten siinä oli Ola Gottlebenin näppärä klassistis-funktionalistinen neuvola, joka muka homeongelman takia oli purettava.

Fenix-alueelle mahtuisi siis viisi kerrostaloa. Pysäköinti talojen alle halleihin, Maakuntakatu ja ehkä Korkalonkatukin alkupäästä kiinni. Läheinen Valtakatu 5:n laaja pysäköintikansi - jonka alla on Lapin hätäkeskuksen hallinto - kaipaa myös pikaisesti lisärakentamista. Siihenkin kaksi taloa mahtuisi.