Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Kadonnut kaupunki - Lost in Oulu2008

Aikakauslehti
www-artikkelit


Lost in



Kadonneen kaupungin hovitoimittaja Ylva Lost pääsi
eksklusiiviselle kiertoajelulle uuteen elämyspuistoon
itsensä Don Walshin kanssa! Yksinoikeudella Kaltiossa!


OULU on… muinaisen Suomen-osavaltion alueelle 1982 perustettu technopolis.

OULU 2008 on… elämyspuisto, joka on rakennettu tarkasti sen tiedon perusteella, mitä on löydetty alkuperäisestä kaupungista vuonna 2008. Elämyspuiston on suunnitellut ja toteuttanut elämysdesigniin erikoistunut Kadonnut kaupunki Oy, jonka läpimurtoteokset New York 1964 ja Reykjavik 2072 kuuluvat nykyisin yleissivistykseen. Elämyspuisto Oulu 2008 on auki Oulussa 6.–13.9.2008.


   Kaltio 4/2008 >>

   Syyskuu

    Teksti: Ylva Lost
    Kuva: Tomi Hurskainen

 

 

 

 

 

 



Kadonneen kaupungin insinöörit yhteiskuvassa



Kun saavun Ouluun 2008 Kiikelin matkustajaterminaalista, minua on vastassa turisti-infosta vastaava Madame Wikström. Hän lupaa, että pääsen tapaamaan elämyspuiston "kummisedän", Don Walshin, "aivan pian" – mutta joudun odottamaan useita päiviä. Toisaalta, mikäpä siinä odotellessa: olen valinnut eksoottisimman mahdollisen majoituksen kolmilapsisessa perheessä, eikä aikani todellakaan käy pitkäksi – kokeilen jopa ns. vaipan vaihtoa ja osoittaudun kuulemma aika "näppäräksi likaksi" – se lienee kunnia.

Mutta toimittajan korviin kiirinyt maine mystisestä Walshista sen kuin kasvaa. Madame Wikström ei suostu mustamaalaamaan elämyspuiston myöhästelevää tilaajaa ja matkaisäntänä toimivaa Walshia, hän elää kuulemma aivan omassa aikavyöhykkeessään: "Hän on hyvin mielenkiintoinen mies. Arvaamaton kyllä, ja saa jollain kumman keinolla kaikki tanssimaan oman pillinsä mukaan."

Madame Wikström pyörittää Elämyspuiston keittiönä ja sydämenä toimivaa Infopistettä, joka sijaitsee kuhisevalla Rotuaarilla. Infopiste opastaa matkailijoita löytämään mielenkiintoisimmat ja eksoottisimmat matkakohteet, elämykset ja retket. Äidillinen Wikström muistuttaa, että Infopisteestä voi hakea apua kaikenlaisissa hätätilanteissa. Alkuasukkaista ei kannata olla huolissaan, sillä turvajärjestelyt on tarkasti mietitty. "Kaikkea voi kuitenkin tapahtua", Wikström sanoo salaperäisesti.


Ihanasti vinksallaan

Eikö Oulun 2008 yltäkylläinen tarjonta aiheuta tuskaa, kun on kaikkea niin paljon? kysyn Madame Wikströmiltä.
"Kultaseni, nykyihminen on niin tottunut valitsemaan. Me yritämme vain vastata kysyntään ja pysyä silti raikkaina ja yllätyksellisinä", vastaa Madame Wikström ja neuvoo, että matkailijan kannattaa syventää Oulu-tuntemustaan erilaisilla Infopisteestä myytävillä retkillä, joita räätälöidään turistien omien intressien mukaan. Retkillä on mahdollisuus päästä kokemaan Oulun 2008 muistomerkit, taideteokset, nurmikot ja tuoksut. Myös alkuasukkaat rutiineineen ja rituaaleineen autenttisessa ympäristössä tulevat tutuiksi muun muassa kahvilaretkellä.

"Kaikille löytyy ihan varmasti kaikkea", Wikström vakuuttaa. Oulu 2008:ssa voi bongata jatkuvasti jotain kutkuttavaa ja erikoista. Itse Madame sanoo yhä ihmettelevänsä ja ihailevansa paikallisten tapaa notkua yöaikaan nakkikioskilla sekä jonoutumistarvetta, jota voi ilmetä ainakin pankeissa, kaupoissa ja vessoissa. 

Keskusteluun yhtyy Villitsijä Saarakkala, yksi Kadonneen kaupungin tuoreimmista insinööreistä, joka on vastuussa virheistä, alkuperäisyyden tunteesta. "Oulu 2008 on upea tyylien sekamelska, ihanasti vinksallaan", hän huokaa räikeässä punaisessa tukassaan. Esimerkiksi rakennuksista löytyy erimallisia huoneita ja julkisivut eivät noudata mitään suunnitelmia. Saarakkala haaveili, että rakennuksia olisi voinut sijoittaa myös eri tasoihin, kellumaan vertikaalisessa tasossa, mutta se ei kuulemma vastaa alkuperäisen Oulun 2008 tyyliä. "En ole kauhean hyvä historiassa", Saarakkala myöntää, mutta onneksi siitä pitävät huolen muut insinöörit.


Sonnisaaren skandaali

Kun kysyn paljon kohutun Sonnisaaren muinaiskohteen ennen avajaisia tapahtuneesta silpomisesta, Saarakkala ja Wikström muuttuvat pidättyväisiksi. Se on ollut ilmeisen odottamaton isku Kadonneen kaupungin tuotantotiimille. Wikström vähättelee tapahtunutta: "Kyseessä oli suunnitteluvirhe. Onneksi paikalla ilmennyt vandalismi ei levinnyt laajemmalle."

Hetkinen, onko kyse suunnitteluvirheestä vai vandalismista? Nehän ovat eri asioita. Vastauksen sijaan Madame Wikström hymyilee valloittavasti ja kääntää puheen muualle: "uohan se kahvi niin kauan kuin se on vielä kuumaa, kultaseni."

Villitsijä Saarakkalasta, joka on selvästi lörppähuuli, saa sen verran irti, että syylliset Sonnisaaren kohtaloon saattavat löytyä liiankin läheltä eli Kadonneen kaupungin oman organisaation sisältä. Saarakkala heittää, että hyökkäys saattaa jopa olla itsensä Don Walshin masinoima. "Ehkä sillä on jokin syvempi merkitys, jota en ymmärrä. Donilla on miljoonia projekteja" Saarakkala mutisee.

Jännittävää! Tarvitseehan jokainen seikkailu särmänsä.

Tyrmäävä Don Walsh!        

Toimittaja kokee lyhyen uransa mahtavimman työvoiton, kun Don Walsh vihdoin ja viimein ilmoittaa olevansa valmis haastatteluun. Mikä parasta, Walsh on lupautunut viemään toimittajan yksityiselle turneelle halki elämyspuiston! Se alkaa legendaarisessa Kuluma-baarissa, josta on hehkutettu paljon etukäteen ja pakkohan se on myöntää: baarin tunnelma imaisee mukaansa muinaisiin eksoottisiin tunnelmiin. Walsh on vaikuttava ja karismaattinen näky istuessaan nurkkapöydässä. Hän tarjoaa minulle drinkin. "Näitä juotiin Oulussa 2008, alkuperäinen resepti", Walsh sanoo selvästi tyytyväisenä. Juoma on hyvää ja kohottaa tunnelmaa entisestään. Olen haltioissani.

"Perinpohjaisimmat vastaukset Oulusta 2008 saatte avajaistilaisuudessa. Oulu on todellinen, raaka ja herkullinen. Ouluun on juuri nyt mahdollista kiteytyä jotain, mitä ei ole mahdollista tapahtua koskaan tämän jälkeen. Tämän jälkeen kaikki on nostalgiaa", Don hymyilee surumielisesti. "Näen oululaisissa itseni. Heillä on mahdollisuus saavuttaa ja menettää kaikki. He ovat herkkiä ja avuttomia, avoimia ja toiveikkaita. Matkustajan kannattaa katsoa heitä tarkkaan."

Toimittaja on jo lääpällään. Tässä miehessähän on kaikki! Don Walsh hymähtää nöyrästi neron maineelleen ja kehuu samaan hengenvetoon Kadonneen kaupungin työryhmää. "Minulla ei ole koskaan ollut näin ammattitaitoista työryhmää, joka silti ymmärtää huvittelun päälle. Eilen he esimerkiksi käyttivät ensin kymmenen tuntia Rotuaarin pallon värivaihtelujen määrittämiseen, kunnes he päättivätkin siirtää tuon värimaailman terassilla istuvien ihmisten oluisiin", Walsh hirnuu, mutta vakavoituu sitten: "Olemme tutkineet kaikki vuoden 2008 laserkeilaukset ja täydentäneet puuttuvan datan omilla estemaattisilla laskelmilla."

Ennen upeaa yksityiskierrosta Walsh suostuu pitkin hampain väläyttämään tulevaisuuden suunnitelmiaan. "Kaikki riippuu oikeastaan Oulu 2008:n onnistumisesta. Jos tämä onnistuu täydellisesti, minulla ei ole tarvetta tehdä seuraavaa. Haaveenani on laajentaa toimintaa, jossa toimisin itse lähinnä taustavaikuttajana. Jossain määrin näin on jo tapahtunut", Walsh hymisee ja luo unelmoivan katseensa yli koko kaupungin. En oikein ymmärrä Kadonneen kaupungin organisaation hierarkiaa ja kysyn, toimiiko Walsh sen johtotehtävissä. "En, minä olen vain tilaaja", vastaa Walsh yksikantaan – ja kiskaisee minut Kulumasta 'radalle'.



KIERROS OULUSSA


Silakkaemot
Ensimmäiseksi kohteeksi herra Walsh on valinnut Silakkaemon. Näemme sen polskimassa joen rantavedessä torin edustalla soittamassa ilmakitaraa. Historia kertoo, että silakkaemo oli Oulun 2008 rantavesistöissä elelevä lepakon sukulainen. Sen arvioidaan kehittyneen liian kauas rannasta lentäneistä yksilöistä, jotka onnistuivat paitsi kellumaan, myös kasvattamaan jälkikasvua. Silakkaemot hoitivat nimensä mukaisesti silakoita, paikallisia petokaloja. Silakkaemojen ja ihmisten välit olivat vihamieliset siihen saakka, kunnes ihmiset lakkasivat pyydystämästä silakoita. Sen jälkeen suhteet ovat olleet lämpimät. Silakkaemot ovat nykyisin kaupungin lemmikkejä ja pyhiä lehmiä. Luonteeltaan ne ovat lempeän hoivaavia. "Kalastus on kuitenkin matkustajalle mahdollista", Don Walsh kuiskaa, "mutta se kannattaa tehdä salaa Silakkaemojen selän takana; niillä on huono näkö."


Oulun Golem
Seuraavaksi siirrymme Oulun Golemin luokse, joka seisoo tanakkana torilla. Se on varastettu Prahasta useita satoja vuosia aikaisemmin, Walsh kertoo. Kertoman mukaan ns. hakkapeliitat lähetettiin kyseiselle ryöstöretkelle, koska Oulussa oli ylettömästi järjestysongelmia rettelöivien löytöretkeilijöiden kanssa. Golemin tehtävänä oli muodostaa uhka satamassa kauppaa tekeville löytöretkeilijöille, jotta nämä eivät ahnehtisi liikaa sellua, Oulun haluttua raaka-ainetta. Golem pystyi upottamaan paatin kuin paatin yksinkertaisesti hyppäämällä sen päälle. Ilman käyttöä golemit muuttuvat jähmeiksi ja Oulun Golem muistuttaakin lähinnä patsasta, mutta Walshin neuvosta kiinnitän huomiota sen töppöisiin sormiin – ja totta tosiaan – nehän liikkuvat! "Se vetreytyy huomiosta", Walsh valistaa ja kertoo, että jotkut oululaiset ovat kuulemma saaneet ihmeitä aikaan herättelemällä Oulun Golemia hekumallisilla tunteilla. "Oulussahan kaikki tarvitsevat rakkautta´, Walsh sanoo, ´se on yksi peruselintarvikkeista."


Rapula – Oulun SM-vesipuisto
Seuraavaksi retki pysähtyy Oulun sadomasokistiseen vesipuistoon, joka oli jättimenestys vuonna 2008! Sen vetonaula oli jättiläismäisen meriravun saksiin perustuva Saksi Saksi Hurraa! -ajelu, jossa asiakkaat pyörivät ravun monituisista saksista toisiin, välillä miltei hukkuen, sitten taas korkealle ilmaan kohoten. Muutenkin puisto pyöri nipistely- ja saksiteeman varassa. Väitetään, että päivä puistossa tiesi miltei aina tarvetta veritankkaukselle ja kaduilla näki tavan takaa puistosta temmeltäviä oululaisia tiputuspussi kainalossaan. "Tämä kohdehan oli insinööri Reykjavik Yli-Maunulan löytö. Itse en mainostaisi kohdetta, mutta en ala hänen asiantuntijuuttaan epäilemään. Se ei ole koskaan hyväksi ryhmähengelle", Walsh hymähtää.


Hollywood-antenni
Aina vain hurjemmaksi menee, kun saavumme Hollywood-antennin luo. "Tämä antenni on suorassa yhteydessä mystiseen Hollywood-henkeen, jonka vaikutuspiirissä oululaiset viettävät ison osan vapaa-ajastaan", Walsh kertoo. Oululaiset ovat hengellistä kansaa ja miltei jokaisella oululaisella on kotialttari, jonka kautta voi palvoa ruudulla häilähteleviä aavemaisia henkiolentoja. "Hollywood on taivas. Se on edelleenkin olemassa", Walsh vakuuttaa.


Kuusiluoto, naakkojen kaupunkivaltio
Walsh johdattaa minut rantoja pitkin Kuusiluotoon, jossa sijaitsee naakkojen kaupunkivaltio. Se on naakkojen ja muiden varislintujen pääkallonpaikka Oulun ympäristössä. Walsh juttelee naakkojen kanssa vilkkaasti ja tarjoilu on niin erinomaista, että toimittaja on pian ähkyssä. Naakkojen irtokarkkivalikoima on uskomattoman laaja ja sisältää myös noitapillejä! Kuusiluodon kaupunkivaltiossa vallitsee salaperäinen symbioosi lasten ja varislintujen välillä. "Naakat tuovat minulle mieleen lapseni", Walsh kertoo, "en ole enää juurikaan yhteydessä heihin, mutta he kyllä tietävät, että teen tämän kaiken heidän vuokseen. Naakkojen valtio on ollut maailmanhistorian eräitä harvoja paikkoja, joissa ihminen, naakka tai näiden risteymä on saanut olla vapaasti oma itsensä ilman syrjintää."


Oulun vesitulli
Hurjalla vauhdilla kiidämme Oulun vesitulliin. Se on yksi kaupungin vaurauden lähteistä. Kaikki ohikulkeva vesi on pantu verolle. Vedessä kulkee myös kaikenlaisia otuksia, joilta oululaiset kiristävät surutta ja menestyksekkäästi tullia. Yksi parhaimmista tulonlähteistä ovat niin sanotut turistilohet, joiden ilmeisesti uskonnollisena rituaalina on trampata vesistöjä ylös ja alas.


Sonnisaaren muinaiskohde
Ja vihdoin, kohuttu Sonnisaaren muinaiskohde! Se on yksi Oulun luontaisen energian lähteistä, silta läpi menneisyyden aina esihistorian mörinään asti. Vähän ennen elämyspuiston avajaisia saarella suoritettiin äkillinen purifikaatio ja Oulu 2008 miltei kuohittiin luontaisista energioistaan. Don Walsh kiihtyy: "Sonnisaari oli minun oma löytöni! Minä rakensin sen omin käsin osaksi tätä elämyspuistoa eikä nyt kaadettua ainutkertaista puulehtoa voida enää koskaan palauttaa. Koen tämän tihutyön henkilökohtaisena loukkauksena." Walsh on selvästi raivoissaan eikä peittele sitä. Toimittaja näkee nyt välähdyksen jostain pelottavasta voimasta, joka Don Walshin sisällä jyllää – ja tuntee sitruunaperhosten lepattavan vatsassaan. Miten hän voi huokua niin luonnollista ja pakotonta karismaa!


Huone
Hieman rauhoituttuamme löydämme itsemme kivisen kaupungin keskeltä, jossa ihmettelemme kohdetta nimeltä Real Deal. Kyseessä on paikallinen IN-uskontokeskus, joka seuraa viime aikojen uskomusten kehitystä ja tarjoaa valikoiman kuumimpia pyhäinjäännöksiä. Painotus on lähinnä katu-uskossa. Vuoden 2008 yleinen uskonnollinen symboli, skeittilauta, on vahvasti kuvassa mukana. "Helluntai on Real Dealin kannattajien vuotuinen juhlapäivä ja siitä on minulla pelkkiä hyviä muistoja. Hellun syöminen on aina yhtä hullunkurista", Don Walsh hihittelee.
   Real Dealin alakerrassa sijaitsee persoonahoitolaitos Huone. Jos alat uskoa tosissasi siihen, että olet henkilö, kannattaa kysellä infotiskiltä Huoneen persoonahoidoista. "Suosittelen", Don sanoo vakavana, "huone on syvä."


Hupisaari
Ja sitten: suuri salaisuus eli Don Walshin yksityisalue Hupisaaret. Turisti-infon mukaan sinne on pääsy ehdottomasti kielletty. "Ei minulla ole mitään yksityisaluetta. Ouluhan on auki kaikille asukkaille ja ihmisille. Tässä on varmasti syntynyt jonkinlainen väärinkäsitys", Walsh kieltää, mutta ilme kertoo jotain aivan muuta. Yrittäköön ken uskaltaa.



Oulu-turneen jälkeen toimittaja Ylva Lost on hekumansa huipulla. Ja yhä on niin paljon nähtävää. Olo on kuin satukirjan sivuille eksyneellä hyttysellä. Don Walshia lainaten: mitä Oulussa ei ole, sitä te ette voi edes kuvitella! Koko Oulun elämänvoimana pauhaa Don Walshin aivot ja sydämenä sykkii Info-piste keskellä Rotuaarin karnevaalitunnelmaa. Suosittelen tutustumista elämyspuiston turistioppaaseen osoitteessa: www.kadonnutkaupunki.net. Voitte myös päästä hurmaavan Don Walshin ystäviksi osoitteessa www.facebook.com. Oulussa nähdään!


Lue K!-Kaupunki News netissä täällä >>