Kaikilla on käsitys siitä mitä seksuaalisuus on, mutta pohjimmiltaan sen ydin on tuntematon. 1800 - 1900-lukujen vaihteessa lääkärit, oikeusoppineet ja humanistit muokkasivat käsityksistään tieteenalan, jota myöhemmin 1900-luvulla alettiin kutsua seksologiaksi. Seksologia tarvitsi oman tieteellisen käsitteistönsä. Näin myös homoseksuaalisuuden käsite luotiin vasta vain 100 vuotta sitten ja sen synty oli sidoksissa aikaansa. Esimerkiksi nykypäivän kiistassa homoseksuaalien oikeudesta adoptoida lapsia kiistelemme itse asiassa homoseksuaali-käsitteen sisällöstä.
1800-luvun loppupuolella ihmisen seksuaalisuuden luonne, seksuaalisuuden suhde sukupuoleen ja sen merkitys yksilön sosiaalisesti määrittävänä tekijänä käsitteellistettiin uudella tavalla. Seksuaalinen kohteenvalinta suhteessa sukupuoleen tuli keskeiseksi määrittäväksi tekijäksi ja tämän sukupuolisen suuntautuneisuuden katsottiin selittävän yksilön toimintaa, ajattelua ja moraalia muutoinkin. Ihmisiä alettiin tyypitellä seksuaalisuuden perusteella. Tätä ennen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien harjoittama seksi oli paheksuttua, mutta siitä ei voitu vetää johtopäätöksiä yksilön kyvystä huolehtia jälkeläisistään tai hankkia elantoa. Sukupuolisen käyttäytymisen variaatiot luokiteltiin hyvin moninaisiksi ja mielikuvituksellisiksi kategorioiksi. Seksuaalisuus ei enää liittynyt naisellisuuteen tai miehisyyteen, vaan anatomiaan ja biologiseen sukupuoleen, jotka puolestaan määrittelivät yksilön paikan yhteiskunnassa laajemminkin. Seksuaalisuus ei enää ollut mysteerio tai yksi ihmisen kokonaispersoonallisuuden puolista, vaan tarkan tieteellisen tutkimuksen kohde, puhdas tekniikkalaji.
Myös moderni käsitys biseksuaalisuudesta luotiin 1800-luvulla. Charles Darwin nosti biseksuaalisuuden sikiönkehitysopillisessa tarkastelussa keskeiseen asemaan ja antoi asialle luonnontieteellisesti pätevän leiman. Darwin käsitteli ihmisen evoluutiota erityisesti vuonna 1871 julkaistussa teoksessa The Descent of Man, and selection in relation to sex (Ihmisen polveutuminen ja valinta suhteessa sukupuoleen). Vertailemalla alkionkehityksen varhaisvaiheita, Darwin totesi, että ihmisen alkionkehitys oli täysin identtinen niiden eläinten alkionkehityksen kanssa, jotka olivat heti ihmisen alapuolella evoluutiokehityksellisessä tarkastelussa. Todistaakseen väitteensä lajien polveutumisesta Darwin pyrki löytämään kehityssarjoja ja kehityssarjoista todistavia fossiileja tai nykyisiä lajeja vanhempia lajien kantamuotoja.
Eräs tärkeä välimuotoeliö oli merivuokko (Ascidia intestinalis), jonka toukkavaiheessa on havaittavissa alkeellinen selkäjänne. Merivuokko, jota pidetään yhtenä välimuotona selkärangattomien ja selkärankaisten, kuten myös ihmisten, välillä, on hermafrodiitti. Hermafrodiitti on yksilö, jossa on sekä naaras- että koiraspuoleisia (sukupuoli)kudoksia, jotka kykenevät tuottamaan sekä munasoluja että siittiöitä. Nimi viittaa Hermafroditoksen myyttiin, jonka Ovidius kertoo teoksessa Muodonmuutoksia. Kantabiseksuaalieliön ohella erittäin keskeinen perustelu ihmisen evolutiivisesta biseksuaalisuudesta oli sikiönkehityksessä tehty havainto. Tutkittaessa ihmisen alkion anatomista kehitystä, huomattiin, että kolmannelle - neljännelle raskauskuukaudelle asti alkiolla olivat näkyvissä molemmat, sekä miehen että naisen sukuelinten aiheet eikä sukupuoli ole vielä tässä vaiheessa eriytynyt. Tämä oli keskeinen evoluutioteoreettinen perustelu sille, että ihmisen seksuaalisuuden kehityksessä oli biseksuaalinen vaihe.
Sigmund Freud käytti Darwinin evoluutioteorian argumentteja muotoillessaan psykoanalyyttistä teoriaansa. Freudille ihmisen kehittyminen merkitsi seksuaalisuuden kehittymistä. Freudin tarkastelu ihmisen seksuaalisuuden kehityksestä perustui Darwinin evoluutioteorian sovellukseen ja kehittymisen tarkastelemiseen historiallisena prosessina. Johtuen evoluutioteoreettisesta näkökulmasta Freud yhdisti tulkinnassaan seksuaalisuuden kehittymisen yksilöllä ja koko ihmislajilla. Niinpä viitaten edellä mainittuun sikiönkehitysopilliseen faktaan Freud totesi vuonna 1905 teoksessaan Drei Abhandlungen zur Sexualtheorie (Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa) seuraavasti: "Jo kauan tiedossa olleiden tosiasioiden pohjalta päädytään siihen, että ihminen alkuaan on ollut fyysisesti biseksuaalinen ja vasta evoluution kuluessa kehittynyt siten monoseksuaaliseksi, että toisen sukupuolen elimet hänessä ovat surkastuneet vähäisiksi jäänteiksi." Freudin mukaan myös tietynasteinen anatominen hermafroditismi oli norminmukaista. Tästä ei Freudin mukaan kuitenkaan pidä vetää psyykeä koskevia johtopäätöksiä.
Freud käsitteli ihmisen biseksuaalisuutta psykologisena tekijänä tapauskertomuksessaan Dorasta, joka ilmestyi samana vuonna kuin Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa. Siinä hän toteaa, että on tunnettu tosiasia, että pojilla ja tytöillä on puberteetti-iässä selviä merkkejä biseksuaalisista tuntemuksista samaa sukupuolta olevia kohtaan. Suotuisissa olosuhteissa homoseksuaaliset yllykkeet häviävät kokonaan. Mutta jos tyttö, kuten Freudin mukaan Dora, kokee pettymyksiä suhteessa miehiin, voi yllyke saada uutta virtaa.
Freudia kuitenkin vaivasi ristiriita, joka liittyi biseksuaalisuuden käsitteen psykologisen ja biologisen puolen yhdistämiseen. Biseksuaalisuudelle oli olemassa evoluutiobiologinen perustelu ja siitä oli psykologista näyttöä, mutta näitä kahta asiaa hän ei kyennyt tieteellisesti aukottomasti yhdistämään toisiinsa. Freudin elinaikana 1800 - 1900-vaihteessa ei tunnettu geenejä eikä dna:ta. Silti luonnontiede dominoi keskustelua. Luonnontieteellisesti katsottuna ihmisen keho, fysiologia ja etenkin seksuaalisuus katsottiin voimakkaasti ihmisen toimintaa ja ajattelua ohjaaviksi tekijöiksi. Samoihin aikoihin kuitenkin jotkut, Sigmund Freud mukaan luettuna, epäilivät, että kasvatuksella, kokemuksilla ja tunteilla saattoi olla merkitystä sille, minkälainen ihminen sikiöstä kasvoi. Freud kuitenkin piti kiinni ruumiin ja sielun välisestä dualismista.
Sigmund Freudia olisi saattanut suuresti helpottaa hänen kollegansa neurologi Antonio Damasion sata vuotta myöhemmin esittämä väite. Damasion mukaan, "Meillä on tietoisuus, kieli, muisti ja kaikki hienot asiat, koska ylläpidämme biologista organismia. Kyse on elämästä." Sielua ja ruumista ei tule tarkastella toinen toisilleen vastakkaisina ilmiöinä, koska ne edellyttävät toinen toisensa. Ilman biologista kehoa ei voi olla psykologista mieltä, joka tarkastelisi kokonaisuutta nimeltä ihminen. Ilman tietoisuutta, muistia ja kieltä emme pohtisi biologisen perustamme ihmeellisyyttä.
Damasion mukaan ennen tietoisuutta tulevat tunteet, ja ne ovat tietoisuuden synnyttyäkin organismin tärkein säätelijä. Tiedostuneet tunteet vahvistavat emootioiden vaikutusta. Näin ollen biseksuaalisuus voi olla evoluutiobiologinen tosiasia joka, jos näin on, osaltaan on syy tietoisuutemme synnylle. Biseksuaaliset tuntemukset itsessään ovat todiste asian fysiologisesta perustasta. Seksuaaliset tunteet ovat osa ihmisen kokonaispersoonaa eikä niiden moninaisesta vaihtuvuudesta voi johtaa tarkkoja tieteellisiä kategorioita.
Freud tarvitsi biseksuaalisuuden käsitettä vain siksi, koska hän pyrki sen avulla selittämään mistä homoseksuaalisuus johtuu. Darwinin ja Freudin pohjalta voidaan väittää, että meissä kaikissa on potentiaalisuus homoseksuaalisuuteen yhtä lailla kuin meissä on potentiaalisuus biseksuaalisuuteen tai heteroseksuaalisuuteen. Nämä käsitteet ovat vain yksi tapa ilmaista ihmisen seksuaalisuutta. Freudin ja Darwinin ajoista on kuitenkin kulunut jo reilu tovi. Syyt seksuaalisuuden tieteellistämiselle 1800-luvulla olivat sidoksissa yhteiskunnassa tapahtuneisiin isoihin muutoksiin. Tarvittiin normittavaa, leviäviä sukupuolitauteja hillitsevää ja väestön kasvua säätelevää väestöpolitiikkaa.
Todennäköisesti emme voi koskaan varmuudella sanoa, johtuuko homoseksuaalisuus kasvatuksesta, geeneistä, evoluutiosta tai ympäristötekijöistä, mutta meissä kaikissa on mahdollisuus kokea bi- ja homoseksuaalisia tuntemuksia. Merkille pantavaa kuitenkin on, että nykyistä seksuaalipoliittista keskustelua käydään 1800-luvulla luodussa kehyksessä eikä tätä kehystä kyetä kyseenalaistamaan. Seksuaalisuus pyritään ulkoistamaan objektiiviselle tieteelliselle tarkastelulle. Tämä johtaa meidät harhaan ja saamme lukea tutkimuksista, joissa päätuloksena on, että "homoseksuaalien vanhempien lapset kykenevät heteroseksuaaliseen parisuhteeseen" aivan kuin homoseksuaalisuus olisi tarttuva tauti. Seksuaalisuudella on tärkeä merkitys ihmisen identiteetin ja omakuvan muodostumiselle. Tärkeämpää kuin tietää tieteellisen täsmällisesti mitä biseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus tarkoittavat, on pyrkiä hyväksymään erilaiset sukupuoliset tunteet. Tunteminen on tietämistä, mutta ei koskaan toisinpäin. ï