Etusivu Arkisto Toimitus Haku Tilaus Yhteistyössä Elintilaa!-kirjoituskilpailu In English
 
  Valtakatu 2

Aikakauslehti
www-artikkelit

 

ROVANIEMEN VALTAKATU LOPUSTA ALKUUN


OSA II


Pasi Pikkupeura

  

Patsaat ja aukiot

Camillo Sitte kirjoittaa klassisessa teoksessaan Kaupunkirakentamisen taide (1889, suom.2001): "Ajateltakoon kylätorin tyhjää tilaa, johon on satanut runsaasti lunta ja jonne on syntynyt tallaamalla tai ajamalla erilaisia tielinjoja. Nämä ovat luonnollisia liikenteen luomia yhteyslinjoja, joiden välille jää epäsäännöllisen hajanaisesti liikenteen koskemattomia tilkkuja. Näillä tilkuilla seisovat lumiukot, koska niissä on tarvittavaa puhdasta lunta." Näille tilkuille voi Sitten mielestä pystyttää vaikka patsaita.

Valtakadun ja Koskikadun risteyksessä postin edustalla on pieni aukion tapainen, jolle hyvin sopisi patsas, niille main missä on nyt ruohokaistale ja lipputanko. Lipputankoja kaupungissa on riittämiin - kokonainen metsä Lappia-talon edessä - mutta patsaita tarvitaan lisää. Ne maksavat, mutta ehkä taidemuseolla olisi varaa sellainen hankkia, toimisihan se myös museon mainoksena. Joku 60-70 -luvun klassikko voisi sopia, vaikka Tapio Junno, joka on jonkinlainen museon maskotti; kaksi hänen veistostaan on sijoitettu aulaan sisäänkäynnin molemmin puolin.

"Aukio" sijoittuu siis Koskikadulle sen Valtakadun ja Korkalonkadun väliselle osalle ja on epäsäännöllinen. "Omasta kokemuksestani tiedän, että nämä epäsäännöllisyydet eivät vaikuta suinkaan epämiellyttäviltä, vaan päin vastoin ne lisäävät luonnollisuutta, kiihottavat mielenkiintoamme ja vahvistavat näkymän maalauksellisuutta" toteaa Sitte. Sen sijaan säännölliset modernit aukiot ovat "haukotuttavia" ja yleensä liian suuria aiheuttaen kenties jopa avoimen paikan kammoa. Suunnitelmissa on muuttaa pätkä kävelykaduksi, toivottavasti pari parkkiruutua saadaan samalla siirretyksi muualle.


Vanhat kauppakartanot ja pankit

Kun Mercedes-McLaren vielä menestyi formula-kisoissa, lisääntyi hopeanväristen Mercedeksien myynti Saksassa rajusti. Lieneekö tämä formula-innostus vaikuttanut siihen, että täällä kaukana pohjoisessa on alettu päällystää rakennuksia hopeanvärisillä levyillä? Postin talo sai hopeisen lisäkerroksen, S-market on hopeinen. Myös Osuuspankin kaunis syvänturkoosi verhous korvattiin hopealla.

Kansallis-Osake Pankin sali, jossa nykyään toimii posti, oli aikoinaan näyttävä sisätila, peräseinällä suuri Lennart Segerstrålen maalaus. Tilaa on enää vaikea hahmottaa kun postit ovat muuttuneet jonkinlaisiksi pikku-Tiimareiksi.

Hotelli Polarin rakennuksessa toimii nuorten suosima ravintola Holvi (Valtakatu 23). Hyvä niin, kadunpätkä on ollutkin eloton. Paikalla olleet Suomen Pankin tilat olivat pitkään aavemaisen tyhjät. Sisustuksessa on hyödynnetty 60- ja 70-lukuja ja ainakin viimeksi oli taustamusiikkina hyvää soulia ja funkkia noilta vuosikymmeniltä (the Meters, James Carr ym.). Polarin ravintolan sisäkatossa riippuu upea kitschiä lähentelevä lasiteos, ihme että se on niinkin kauan saanut siellä säilyä. Yleensähän ravintolat myllätään Suomessa uusiksi parin vuoden välein.

Työvoimatoimisto (Valtakatu 21) on saanut avarat tilat entisestä Yhdyspankista (joka ryöstetään Jari Tervon Poliisin poika -romaanissa). Olisi kyllä ollut mainiota, jos vanhat tiskitkin olisi säästetty. Kalusteet - kummalliset säleistuimet ja -sermit - ovat väärältä vuosikymmeneltä. Yleisötietokoneet ovat rumia, ne pitäisi istuttaa kaappeihin kuten Ruotsin työvoimatoimistoissa. Veistokselliset portaat eivät ole kylliksi esillä. Ja minkä takia verhot ovat aina kiinni? Työttömyyttä on täällä niin paljon, että sitä tuskin tarvitsee häpeillä verhojen takana.

 


 

 


 

 


 


Kuvat: Pasi Pikkupeura



  

1963 julkaistiin kirjanen "Rovaniemi - virallinen opas", jossa on kuva Valtakadun tästä pätkästä. Reilussa neljässäkymmenessä vuodessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta koko joukko pienempiä, ja kaikki huonompaan suuntaan. Entisen Helsingin Osakepankin (Valtakatu 20) sisäänkäynnin yläpuolella oleva katos kaartuu kuvassa kauniisti, jossain remontissa se on myöhemmin tärvelty kulmikkaaksi. Hotellin katolla näkyy tyylikäs (pyörivä?) Polar-valomainos, nykyään vain sen jalka. Entisen Suomen Pankin, nykyisen ravintola Holvin katolle on ilmestynyt joku pömpeli. Varmaan tarpeeseen, mutta aaltopellin sijasta olisi voinut käyttää kuparilevyjä kuten hotellissa muutenkin.

Aikakausien ja tyylien kirjo rikastuttaa kaupunkikuvaa, mutta kun pelkistetyn moderniin rakennukseen liitetään raakalautaviritelmä katokseksi mainostamaan erähenkisyyttä, aiheuttaa se vain päänkivistystä. Eikö kaupungissa toimi julkisivulautakuntaa?

Kaupungintalo (Valtakatu 18) on myynnin jälkeen hienosti entisöity, joskin imelähkön keltaista väritystä ja teatraalista valaistusta voisi hiukan arvostella. 1949 valmistunut rakennus on kaupunginarkkitehti Ferdinand Salokankaan suunnittelema: vähäeleinen, mutta yksityiskohdissaan jopa romanttinen. Nykyään ei esim. kahvoihin ja parvekkeisiin juuri tuhlata käsityötaitoa eikä rahaa. Se on massoiteltu tontilleen oivallisesti, kuten Salokankaan talot yleensäkin. Korkea pääty Valtakadun ja Aallonkadun risteyksessä on kauaksi näkyvä maamerkki, jossa joskus oli koristeellisia mainosvaloja. Myös mainosvalojen suunnittelussa ihmiskunta on mennyt surkeasti alaspäin.

Reilussa sadassa vuodessa Valtakadun tämä osa on kovasti muuttanut luonnettaan. Aluksi siinä oli kauppakartanot Hoikka ja Tichanoff, sitten pitkään pankkeja ja nykyään safari-yrityksiä. Uhtualainen laukkuryssä Leontej Tichanoff sai 1874 Suomen kansalaisuuden ja oikeuden maakaupan harjoittamiseen. Kuollessaan hän oli Rovaniemen ylivoimaisesti rikkain kauppias. Tavaravalikoima oli puolta laajempi kuin muilla, ylellisyystavaroita tuotiin Pietarista ja Lyypekistä asti. Sivuliikkeitä oli useita ja saha Sinetässä. Tichanoffin, kuten Hoikan ja monen muunkin liikkeen taru loppui 1900-luvun alun lamaan.