Kemin kulttuuri-imago on kohonnut parina viime vuosikymmenenä kiitettävästi, mutta taas tapahtuu: Viime vuonna Kemissä -sarjakuva-albumin Kemin kaupunkia ja sen maisemaa kritisoivia kohtia on muutettu Kemin Sarjakuvakeskuksen vaatimuksesta. Tuisku Honkasen sarjakuvaa ei olisi mielellään haluttu albumiin ollenkaan, mutta kompromissiratkaisuna päädyttiin neljän ruudun muuttamiseen. Kyse on Suomessa harvinaislaatuisen suoraviivaisesta sensuurista.

Viime vuonna Kemissä on neljän sarjakuvataiteilijan reportaasi vuoden 2001 Kemin sarjakuvafestivaaleilta. Festivaalijohtaja Heikki Porkola kuvaa esipuheessaan kolmen taiteilijan, Rannan, Sihvosen ja Lietzenin, piirtojälkiä sanoilla upea, hillitty, tiivistunnelmainen. Honkanen taipui muuttamaan oman sarjakuvansa määrättyjä ruutuja sopivammiksi ja asiassa päästiin sopuun. Muussa tapauksessa sarjakuvakeskuksen osittain kustantamaksi kaavailtu projekti oltaisiin pantu jäihin.

Porkola kieltäytyy kommentoimasta aihetta, sillä hänen mukaansa asia on jo sovittu eikä siihen siis enää puututa. Albumin toimittanut Ville Ranta on samaa mieltä Porkolan kanssa siitä, että riita on sovittu, mutta sen ei tulisi estää keskustelua aiheesta. Vaikka sensuuria ilmenee yleisesti itse- ja ennakkomuotoisena, on suora pyrkimys muuttaa sisältöä harvinaisempaa, ellei sitten puhuta vaikkapa Yhdysvalloista, missä suora sensuuri on huomattavasti yleisempää.

Rannan mukaan Porkola kyllä perusteli muutosvaatimukset, jotka eivät olleet kohtuuttomia, vaan suhteellisen helppoja ymmärtää. Ranta kommentoi:
- Sarjakuvakeskus pelkäsi, että kaupungin päässä suututaan ja sarjakuvapäivien rahoitusta pienennetään entisestään, jos Sarjakuvakeskus antaa rahaa Kemi-kriittisen albumin julkaisemiseen.
    Albumin tekijöitä kuitenkin huvitti se tosikkomaisuus, jolla Honkasen sarjakuvan vitsailuun suhtauduttiin. Honkasen sensuroiduissa ruuduissa kuva Kemistä on kuollut ja ankean harmaa, neuvostoaikainen. Hautaustoimistojakin on kaksi, vieläpä vieri vieressä. Sarjakuvakeskus ei halunnut suututtaa negatiivisen Kemi-kuvan antamisesta Kemin kaupunginhallintoa eikä Hotelli Merihovia, jonka parvekenäkymäksi yksi ruutu tulkittiin. Myös kaupunginvastaanotto esitetään sarjakuvassa huonossa valossa.

Honkanen itse yllättyi tapauksesta - kun asia oli ajankohtainen, häntä harmitti. Samalla jupakka hävettikin, sillä hänen tarkoituksenaan ei ollut puhua pahaa Kemistä. Kyse oli päiväkirjasarjakuvasta - jos sää oli välillä harmaa ja olo ulkopuolinen, miksi olisi pitänyt valehdella.

Hän ei suhtaudu sensuuriin yhtä negatiivisesti kuin sitä seuranneeseen polemiikkiin ja henkilökohtaisuuksiin. Hän ymmärtää tehtyä päätöstä etenkin siksi, että Kemi oli hankkeen rahoittajana. Mutta siinä, missä Honkanen muutti sensuroitujen ruutujen tekstejä Kemi-ystävällisemmiksi ilman sen suurempia ongelmia, Porkola koki oikeudekseen arvioida teoksen esipuheessa piirtäjää "vähän nirppanokkaiseksi ja kuukautiskipuiseksi" kehuttuaan ensin albumin muita tekijöitä. Tämä oli Porkolan mukaan julkaisemisen kannalta oleellista, vaikka tekijät huomauttivat kommenttien olevan asiattomia.

Honkanen ei tiedä, oliko päätöksessä mukana henkilökohtaisia motiiveja, mutta pitää mahdollisuutta melko epätodennäköisenä - sensuurin puututtiin Kemin, ei kenenkään henkilön puolesta. Hän pohtii mahdollisuutta, että häntä ajateltaisiin etelästä tulleeksi pohjoisen pikkukaupungin moittijaksi, vaikka asetelma ei suinkaan ole niin. Hän jatkaa:
- Olen itse kotoisin Helsingistä. Jos joku haukkuu Helsinkiä, ei siitä kukaan ota neniinsä. Onko pikkukaupunki tarkempi imagostaan?

On kenties aiheellista kysyä, oliko sensuurissa kyse kemiläisten oman identiteetin suojelemisesta vai kaupunkikuvan kiillottamisesta ulospäin. Miksi pikkukaupungin tulee suhtautua imagoonsa vastaavalla vakavuudella? Sarjakuvakeskus ei halua asiaa kommentoida, mikä jättää auki myös sen kysymyksen, oliko loppujen lopuksi kyse etelän ja pohjoisen välisistä ainaisilta tuntuvista kulttuurisista erimielisyyksistä.